Vimyn harjanteen taistelu

Vimyn harjanteen taistelu
Osa Arrasin taistelua ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla
Kanadalaisia konekivääriryhmiä Vimyn harjanteen yläpuolisella tasangolla.
Päivämäärä: 9.–12. huhtikuuta 1917 Paikka: Vimy, Ranska Lopputulos: Ympärysvaltojen voitto
Osapuolet
Kanada  Yhdistynyt kuningaskunta	Saksan keisarikunta
Komentajat
Julian Byng	Ludwig von Falkenhausen
Tappiot
10 000 kaatunutta ja haavoittunutta	20 000 kaatunutta ja haavoittunutta 4 000 sotavankia

Vimyn harjanteen taistelu käytiin 9.–12. huhtikuuta 1917 länsirintamalla ensimmäisessä maailmansodassa Ranskassa. Se kuului Arrasin taistelun avausoperaatioihin vuonna 1917. Taistelussa kanadalaiset joukot valtasivat vahvasti puolustetun kukkulan 145 (engl. Hill 145) eli Vimyn harjanteen.

Taistelu

Saksalaisten puolustus Vimyn harjanteella käsitti tunneleita, juoksuhautoja, piikkilankaa, tykistöä ja konekivääripesäkkeitä. Harjanteelta, joka ulottui Vimyn ja Farbusin länsipuolelta Givenchy-en-Gohelleen, voitiin helposti hallita ympäröivää maastoa tykistön avulla.

Ranskalaiset ja britit olivat yrittäneet ennen kanadalaisia vallata kukkulan valtavin tappioin. Ranskalaiset olivat 1915 menettäneet Vimyn harjanteella 150 000 sotilasta kuolleina ja haavoittuneina. Operaatio annettiin melko kokemattomille, mutta aikaisemmin onnistuneille kanadalaisille. Kaikki kanadalaisten neljä divisioonaa taistelivat ensimmäistä kertaa yhdessä. Kanadan joukkojen komentaja suunnitteli kuukausia hyökkäystään yrittäen ottaa oppia brittien ja ranskalaisten virheistä. Kukkulasta rakennettiin linjojen taakse jäljitelmä, jolla harjoiteltiin hyökkäystä. Jokaiselle joukkueelle annettiin erikoistehtävä eikä epämääräistä, yleistä hyökkäyskäskyä. Aiottiin käyttää myös vanhaa tekniikkaa, muun muassa räjäyttää Saksan linjojen alle kaivettuja tunneleita.

Hyökkäys

2. huhtikuuta 1917 kanadalaiset alkoivat tulittaa kukkulaa 145 tykeillä ankarammin kuin koskaan aikaisemmin. Noin viikon aikana kukkulalle satoi miljoona kranaattia. Saksalaiset kutsuivat tätä viikkoa ”kärsimysten viikoksi”. Hyökkäyksen ääni kuultiin Lontoossa asti. 2. huhtikuuta jalkaväki alkoi edetä siirtyvän tulikuvun suojassa. Tykistö tulitti tarkan suunnitelman mukaan juuri etenevän jalkaväen eteen. Sommen taistelussa tämä oli epäonnistunut, mutta kanadalaisilta se sujui. Kanadalaiset pyrkivät myös vaientamaan heitä tulittavan vastustajan tykistön yrittämällä paikantaa sen ja tulittamalla takaisin. Tätä ei ollut aiemmin kokeiltu. Tämä vaiensi Saksan tykistön, ja suojasi etenevää jalkaväkeä. Alle kahdessa tunnissa kanadalaiset olivat edenneet tavoitteisiinsa.

Kanadan 4. divisioona jäi konekivääriansaan juuri kukkulan huipulla ja sen 87. pataljoona kärsi 50 prosentin tappiot. 12. huhtikuuta kanadalaiset hallitsivat kukkulaa 145. Brittien ja kanadalaisten samanaikaiset hyökkäykset Vimyn harjanteesta etelään olivat tuloksettomia.

Kanadalaisten suorittama kukkulan 145 valtaus oli taktinen voitto, mutta sillä ei ollut suuren mittakaavan merkitystä sodassa. Se oli silti ensimmäinen voitto ympärysvalloille melkein vuoteen ja masensi saksalaisia, jotka pitivät tätä harjannetta eräänä vahvimmista linnakkeistaan länsirintamalla.

30 000:sta kanadalaisesta ja britistä 3 598 kuoli ja 7 104 haavoittui. Saksalaisten tappiot olivat 20 000 kuollutta ja haavoittunutta sekä 4 000 sotavankia. Englantilaiset pitivät Vimyn harjanteen silloinkin, kun saksalaiset onnistuivat käynnistämään suuren rintamaa siirtäneen hyökkäyksen.