Ville Niskanen
Ville Niskanen (9. elokuuta 1887 Maaninka – 17. tammikuuta 1970 Helsinki)[1] oli suomalainen diplomaatti.
Niskasen vanhemmat olivat maanviljelijä Paavo Niskanen ja Hedvig Rönkä. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja harjoitti myöhemmin kieliopintoja Lontoossa 1924 ja Pariisissa 1927–1928.[2]
Niskanen oli nuorsuomalaisen puolueen sihteerinä 1911–1914, Keski-Savo-lehden päätoimittajana 1915–1917, Viipurin maalaiskunnan elintarvelautakunnan toimitusjohtajana 1917–1919 sekä toimi liikemiehenä 1919–1921. Hän oli ulkoasiainhallinnon palveluksessa vuodesta 1921 eri edustustoissa Tallinnassa, Lontoossa, Hampurissa, Berliinissä, Shanghaissa, Kapkaupungissa, New Yorkissa, Belgradissa ja Sofiassa. Niskanen oli Suomen Jugoslavian-lähettiläänä 1948–1953. Hän palveli kotimaassa ulkoministeriössä 1942–1945 ja uudelleen vuodesta 1953 alkaen.[2][1]
Ville Niskasesta kerrotaan suurlähettiläs Paul Gustafssonin muistelmateoksessa Koulupoika, korpraali, konsuli (1995). Gustafsson palveli Niskasen alaisena Suomen lähetystön attašeana Belgradissa 1951–1953.
Ville Niskanen oli naimisissa 1912–1916 Hulda Kuusamon (Klingsten) kanssa ja vuodesta 1918 Helmi Blasnialiksen kanssa.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 21.1.1970, HS Aikakone. Viitattu 12.3.2018.
- ↑ a b c Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg).
- ↑ Klaus Castrenin kirja-arvostelu Paul Gustafssonin muistelmateoksesta. (Arkistoitu – Internet Archive) Genos 67 (1996), s. 88-89.