Ville Andersson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ville Andersson
Henkilötiedot
Syntymäaika 21. joulukuuta 1972 (ikä 51)
Syntymäpaikka Helsinki, Suomi
Pelipaikka puolustaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1989 Suomi EPS (–)
1990 Suomi FC Espoo (–)
1991 Suomi FinnPa 6 (0)
1992 Suomi FC Espoo (–)
1993–1998 Suomi FinnPa 97 (2)
1999–2000 Ruotsi Enköpings SK 35 (3)
2001–2002 Ranska Red Star 17 (1)
2002 Suomi RoPS 8 (0)
2003–2004 Suomi FCK Salamat 17 (2)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Ville Andersson (s. 21. joulukuuta 1972 Helsinki) on suomalainen entinen jalkapalloilija.[1] Pelipaikaltaan hän oli puolustaja.[2]

Andersson pelasi FinnPassa 97 Veikkausliigan ottelua ja teki niissä kaksi maalia vuosina 1993–1998. Hän teki ensimmäisen liigamaalinsa ensimmäisessä liigaottelussaan, 2–0-tulokseen päättyneessä kotiottelussa FC Jazzia vastaan, 20. toukokuuta 1993. Kaudella 1997 Andersson oli saavuttamassa SM-pronssia.[1]

Vuosina 1999–2000 Andersson pelasi Ruotsin Superettanissa 35 ottelua ja teki kolme maalia edustaen Enköpings SK:ta. Kaudella 2001–2002 hän pelasi 17 ottelua ja teki yhden maalin Ranskan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Red Starissa.[2]

Ykkösessä Andersson pelasi kuusi ottelua kaudella 1991 edustaen FinnPaa ja kahdeksan ottelua kaudella 2002 edustaen RoPS:ia. Kakkosessa hän edusti FCK Salamoita 2003–2004 tehden 17 sarjaottelussa kaksi maalia. Lisäksi Andersson pelasi Kolmosta EPS:ssä 1989 sekä FC Espoossa 1990 ja 1992.[3]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu-uransa jälkeen Andersson on työskennellyt diplomaattina. Hänen isänsä oli poliitikko Claes Andersson.[4]

  1. a b Veikkausliiga – Hall of Fame
  2. a b Finnish Players Abroad 1946-2012 RSSSF. Viitattu 2.8.2017. (englanniksi)
  3. Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet – Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 21. Suomen Urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5
  4. Kervinen, Elina: Diplomaatti Ville Andersson on entinen ammattilaisjalkapalloilija – nyt hän työskentelee vaihtovirkamiehenä ministeriössä Ruotsissa 31.10.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.7.2019.