Villasukka
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Villasukka on villalangasta valmistettu sukka. Ne neulotaan yleensä puikoilla. Sukkien neulomista kutsutaan Suomessa myös kutomiseksi puhujan asuinalueesta riippuen. Nykyään saa myös teollisesti valmistettuja villasukkia. Villasukat eristävät erittäin hyvin lämpöä, ja siksi ne ovat oiva eriste kenkään talvipakkasilla. Villalangan sisällä oleva ilma on hyvä lämmöneriste. Villa itsessään sitoo myös painoonsa nähden hyvin kosteutta, eikä villasukka tunnu kosteanakaan kylmältä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nunnaluostareissa valmistettiin 1400-luvulla valtavasti villasukkia, joista saatavilla tuloilla luostari pystyi pitämään yllä toimintaansa.
Materiaali
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Usein villasukkalankaan on lisätty keinokuitua, esimerkiksi polyakryylia tai polyamidia, parantamaan sukkalangan kulutuskestävyyttä. Keinokuitu tosin heikentää langan lämmöneristävyyttä, ja erityisesti polyakryylisekoitteisesta langasta kudotut sukat saattavat nyppyyntyä käytössä. Useimmat villasukkalangat ovat konepestäviä. Saatavilla on myös sukkalankoja, joissa on lampaanvillan lisäksi harvinaisempia lankakuituja, kuten kashmirvillaa, bambuviskoosia, merilevästä valmistettua SeaCell-kuitua tai äyriäisten kuorista valmistettua kitiinikuitua. Kesäkäyttöön valmistetaan myös puuvillapohjaisia sukkalankoja. Jotkut lankavalmistajat liittävät perussukan ohjeen sukkalankakerän vyötteen kääntöpuolelle. Ilmaisohjeita on saatavilla myös internetistä.
Valmistus käsityönä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Villasukat neulotaan käsin neljällä tai viidellä sukkapuikolla tai pyöröpuikoilla, joiden koko (= puikon halkaisija millimetreinä) on yleisimmin kolme, mutta muitakin kokoja voidaan käyttää langan paksuuden ja tekijän neulekäsialan mukaan. Sukkalangan menekki vaihtelee sukkaan valitun mallin mukaan. Myös langan paksuus vaikuttaa. Perussukkapariin kuluu noin 70–150 g lankaa. Sukan koristeluna voidaan käyttää esimerkiksi monivärisyyttä, kirjoneuletta, palmikoita tai pitsineuletta. Sukan varteen tulevan langan ei tarvitse olla yhtä kulutuskestävää kuin sukan terään tulevan langan.
Yksinkertaisen sukkaparin silmukkamäärä on yleensä naisten sukkiin 12 silmukkaa puikolle (yhteensä 48 silmukkaa) ja miesten sukkiin 14 silmukkaa puikolle (yhteensä 56 silmukkaa). Epätasaista jälkeä neulovan aloittelijankin on suhteellisen helppo neuloa itselleen kelvolliset sukat, koska sukat neulotaan pääosin suljettuna neuleena. Yhden sukan neulomiseen menee aikaa muutamasta tunnista kymmeniin tunteihin langan paksuudesta ja mallin monimutkaisuudesta riippuen.
Sukan neulomisen voi aloitta sukan varrensuusta tai kärjestä, mutta varresta aloittaminen on yleisempää. Varsiosaan voi neuloa joustinneuletta osittain tai koko varren matkalta. Joustinneule syntyy neulomalla vuorotellen oikeita ja nurjia silmukoita eri tyyleillä.
Sukat voi valmistaa myös niin kutsuttuna taso- tai edestakaisneuleena. Kahdella puikolla neulotaan silloin litteä objekti, johon lisätään tai josta vähennetään silmukoita. Kun tasoneule on valmis, sukka kootaan kolmiulotteiseksi objektiksi kiinnittämällä se pitkän reunan mukaisesti saumalla yhteen.
Kantapää
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukan kantapää voidaan neuloa useilla eri tavoilla. Tyypillisesti viidellä puikolla neulottaessa (silmukat ovat puikoilla 1–4) kantapää muodostuu tasoneuleesta, jonka neulomiseen käytetään puikkojen 1 ja 4 silmukat. Jalkapöydän ylitse kulkevat silmukat puikoilla 2 ja 3 jäävät odottamaan. Tasoneule saa kolmiulotteisen muodon, kun neulontakerroksilla silmukoita vähennetään tai sekä vähennetään että lisätään erilaisilla tekniikoilla. "Perinteinen" kantapää, ranskalainen kantapää ja tiimalasikantapää ovat tällaisia kolmella puikolla neulottavia kantapäämalleja. Tiimalasikantapää on malliltaan samanlainen kuin teollisesti valmistettujen puuvillasekoitesukkien kantapää. Tiimalasikantapään valmistuessa jokaisella puikolla on silmukoita yhtä paljon kuin oli kantapäätä aloitettaessa, eikä tällöin tarvitse kaventaa ylimääräisiä silmukoita pois (nk. kiilakavennukset).
Kantapää voidaan neuloa myös vasta viimeisenä ja kolmiulotteisena eli kaikilla viidellä puikolla. Kantapään kohdalla silmukat on esimerkiksi neulottu erilliselle langalle, joka puretaan pois. Silmukat jaetaan neljälle puikolle, joilla sitten neulotaan kantapää samalla tyylillä kuin neulottaisiin sukan kärki sädekavennuksilla.
Kärkikavennukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varresta aloitetun sukan kärjen neulominen aloitetaan tavallisesti silloin, kun kerroksia on neulottu pikkuvarpaan kärkeen saakka. Kärkeä neuloessa silmukoiden määrä vähenee, eli neuletta kavennetaan. Kavennuksessa kaksi silmukkaa neulotaan yhteen (yhteenveto- tai ylivetokavennus). Tyypillisiä kärkikavennustapoja ovat nauhakavennus ja sädekavennus. Nauhakavennuksessa kavennukset tehdään ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa sekä toisen ja neljännen puikon alussa. Kavennuksia tehdään joka toisella kerroksella, kunnes silmukoita on tietty määrä jokaisella puikolla. Sen jälkeen kavennus tehdään jokaisella kerroksella. Kun silmukoita on kaikkiaan jäljellä esimerkiksi kahdeksan, päätellään silmukat. Sädekavennuksessa käytetään vain yhteenvetokavennustapaa. Kavennus tehdään jokaisella puikolla, puikon keskellä ja puikon lopussa. Sitten neulotaan välikerroksia, joita on yleensä yhtä monta kuin oli kahden kavennuksen välissä silmukoita. Sen jälkeen tehdään uudet kavennukset. Nauhakavennuksen tapaan, kun silmukoita on jäljellä enää esimerkiksi kahdeksan, silmukat päätellään.
Kärjen voi kaventaa myös niin, että silmukoita jää jäljelle selvästi enemmän kuin yhteensä kahdeksan. Vaikkapa niin että silmukoita jää jokaiselle puikolle kuusi kappaletta. Sitten silmukat jaetaan kahdelle puikolle niin, että kantapohjan silmukat tulevat yhdelle puikolle ja loput silmukat toiselle puikolle. Silmukat asetetaan nyt vastakkain. Loppu lanka katkaistaan niin, että sitä jää noin 30 cm käytettäväksi. Lanka pujotetaan neulansilmään, ja neula viedään silmukoihin pistoilla, jotka jäljittelevät silmukoita. Kun kaikki silmukat on päätelty ja päättelylanka kiristetty, näyttää lopputulos siltä kuin sama silmukkajono jatkuisi saumattomasti päältä kantapohjaan.