Viljo Sainio
Viljo Johannes Sainio (7. toukokuuta 1888 Tampere − 17. tammikuuta 1933 Viipuri) oli suomalainen juristi ja korkeimman oikeuden oikeusneuvos.[1][2]
Sainion vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Juho Adolf Sainio ja Maria Matilda Kankaanpää. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 Tampereen reaalilyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta molempien oikeuksien kandidaatiksi 1912 sekä molempien oikeuksien lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1929. Sainio sai varatuomarin arvon 1915.[1]
Sainio oli Tampereella asianajajana ja viimeksi oikeusneuvosmiehenä 1917−1923. Hän oli sotaylioikeuden sotaviskaalina 1927−1929 ja nuorempana oikeuskanslerinsihteerinä 1929−1930. Sainio oli korkeimman oikeuden apujäsenenä 1929−1930 ja oikeusneuvoksena 1930−1932. Viimeksi Sainio toimi Käkisalmen tuomiokunnan tuomarina 1932−1933. [1]
Viljo Sainio oli naimisissa 1916−1918 Vilma Onerva Nybergin (k. 1918) kanssa ja vuodesta 1920 Kerttu Ylipohjan (k. 1930) kanssa.[1]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elinkeinotoiminnan harjoittamisesta johtuvat suhteet naapureihin Suomen yksityisoikeuden mukaan, Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsinki 1929
- Oikeustapauksia Senaatin oikeusosastosta ja Korkeimmasta oikeudesta vuosilta 1911-30 ; toimittaneet Lauri Miettinen, Viljo Sainio. WSOY 1933
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
