Viljo Römpötti
Viljo Johannes Römpötti (26. toukokuuta 1897 Koivisto – 31. toukokuuta 1960 Turku)[1] oli aforisti, esseisti, runoilija ja itseoppinut kansankirjailija.[2][1] Hän syntyi Viipurin läänin Koiviston pitäjän Makslahden kylässä Konsta Römpötin ja Thilda Uskin vanhimpana lapsena.[3]
Nuorena miehenä Viljo Römpötti oli metsä- ja satamatyössä ja merimiehenä. Sittemmin hän toimi myyntiedustajana ja teki free lance -pohjalta juttuja lehtiin. Viljo Römpötti toimi ainakin Johannekselaisen, Koiviston Viestin ja Karjalan toimittaja-avustajana sekä sanomalehti Karjalan Turun konttorin hoitajana ja kirjeenvaihtajana.[1] Vuonna 1953 julkaistiin aforismikokoelma Toteamia. ”Rosoinen, virkistävä kokoelma repliikkejä, jotka ilmentävät hengen valppautta ja avaruuttakin, siinä yleisvaikutelmani”, totesi Jouko Tyyri kirja-arvostelussaan.[1][4] Römpötin aforismeja on julkaistu mm. Parnassossa ja niitä on luettu Päivän mietelauseina radiossa Turun tuomiokirkon kellojen lyötyä kaksitoista.[1]
Viljo Römpötti tunnetaan Johanneslaulun[1] sanoittajana, mutta hän kirjoitti myös runoja. Römpötin viimeiseksi runoksi jäi pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa Johannekselaisessa (3/1960) julkaistu runo Jos nisunjyvä ei katoa.[1] Römpötin kirjallisten ajatusten taustana oli elettyä elämää, jossa laitapuoli oli läsnä monissa vaiheissa, eivätkä vankilarangaistuksetkaan olleet siltä listalta poissa.[1]
Römpötti oli tuomittu tuomioistuimissa siitä asti, kun täytti 19 ikävuotta, yhteensä ainakin 16 vuoden vapausrangaistuksiin erilaisista varkauksista.[5][6][7][8]
Aforismeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Sana on tehokas ase vastenmielistä totuutta tapettaessa. Vaikeneminen vielä tehokkaampi.”
- ”Syvenevä ajatus tarvitsee yksilöitä, levenevä joukkoja.”[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Toteamia (1953)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Viljo Römpötti: aforisti, sanomalehtimies ja runoilija, Johannekselainen, 2022, No 11, sivu 6 Johannes-Seura. Viitattu 10.10.2024.
- ↑ Suomen Kirjailijat 1945–1980, Römpötti, Viljo, sivu 583, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985
- ↑ Johannes: Syntyneiden ja kastettujen luettelot: Sidos 844: Viljo Johannes Römpötti Kansallisarkisto. Viitattu 10.10.2024.
- ↑ Aamulehti, 1954, No 295, sivu 5, julkaistu 1.11.1954
- ↑ Dömda inbrottstjuvar, Jakobstads Tidning, 1948, No 276, sivu 3, julkaistu 30.11.1948
- ↑ Varas pakkotyöhön elinkaudekseen, Maaseutu, 1933, No 111, sivu 3, julkaistu 5.10.1933
- ↑ Vaarallisia rikollisia tuomittu Kouvolassa, Römpötti loppuiäkseen turvasäilöön, Etelä-Savo, 1933, No 114, sivu 2, julkaistu 7.10.1933
- ↑ Häktad balkongtjuv, Hufvudstadsbladet, 1927, No 78, sivu 3, julkaistu 21.3.1927
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Markku Envall: Aforismin vuosisata (1997)
- Parnasso 1954, Jouko Tyyrin arvio aforismikokoelmasta "Toteamia"
- Jos nisunjyvä ei katoa - Viljo Römpötti 1897–1960[1]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettäJSviljoei löytynyt