Vilho Pöntynen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vilho Pöntynen (11. toukokuuta 1891 Säkkijärvi19. helmikuuta 1976 Helsinki)[1] oli suomalainen metsätieteilijä.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pöntysen vanhemmat olivat maanviljelijä Juhana Pöntynen ja Katrina Mutru ja puoliso vuodesta 1921 Aili Irene Järvinen. Hän tuli ylioppilaaksi 1912 Helsingin maanviljelyslyseosta ja suoritti metsänhoitotutkinnon 1915, jolloin hänestä tuli myös metsäkonduktööri, ja filosofian kandidaatin tutkinnon 1920. Maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi hän väitteli 1931. Pöntynen työskenteli useissa erilaisissa metsänarvioimistehtävissä ja Evon metsäopiston johtajana 1933–1938. Hän oli myös useiden alansa komiteoiden ja toimikuntien jäsen.[2] Pöntynen oli vuosina 1938–1950 Helsingin yliopiston yksityismetsätalouden apulaisprofessori, dosentti 1951–1960 ja vuosina 1950–1960 Metsäntutkimuslaitoksen professori. Hän johti valtakunnallisia puun käytön tutkimuksia.[3][4]

  • Tutkimuksia kuusen esiintymisestä alikasvoksina Raja-Karjalan valtionmailla, 1929, väitöskirja
  • Suomen puunjalostusteollisuuden raaka-aineen käyttö vuosina 1911–1929, 1931
  • Höyryalusten polttopuun kulutus, 1932
  • Koivutukkien todelliset kuutiomäärät, 1933
  • Suomen puunjalostusteollisuus raaka-aineen käyttäjänä vuosina 1925-1935, 1936
  • Kuusipaperipuun hinnoista Pohjoismaissa, 1936
  • Metsänhoito maatiloilla, 1943 ja 1945
  • Suomen puun käyttö ja metsätase, 1948, Nils Osaran ja E. E. Erkkilän kanssa
  • Tutkimuksia Helsingin polttoainehuollosta, 1954
  1. Vilho Pöntysen kuolinilmoitus (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 19.3.1976, HS Aikakone. Viitattu 15.3.2018.
  2. ”Pöntynen, Vilho”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 504-506. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
  3. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7, palsta 59
  4. Helsingin yliopiston virkamiehet
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.