Viktor Tsoi

Viktor Tsoi vuonna 1986

Viktor Tsoi venäläisessä kahden ruplan postimerkissä vuodelta 1999 (Michel 762, Scott 6548)

Viktor Robertovitš Tsoi (ven. Виктор Робертович Цой, kor. 빅토르 로베르토비치 초이, Biktoreu Robereutobicheu Choi) (21. kesäkuuta 1962 Leningrad, Venäjän SFNT – 15. elokuuta 1990 Ķesterciems, Latvian SNT) oli neuvostoliittolainen rockmuusikko. Hän oli Kino-yhtyeen keulahahmo, laulaja-lauluntekijä ja kitaristi.

Lapsuus ja nuoruus

Tsoi syntyi Leningradissa venäjänkorealaisen insinööri-isän Robert Maksimovitš Tsoin ja venäläisen liikunnanopettajaäidin Valentina Vasiljevna Gusevan ainoana lapsena. Tsoin isoisoisä Choi Yong-nam oli kotoisin Korean Sŏngjinistä, Hamgyŏngin maakunnasta.

Viktor pantiin 12-vuotiaana taidekouluun, jossa hän sai ensimmäiset kokemuksensa musiikkiyhtyeessä soittamisesta Maksim Paškovin kanssa. Opinnot eivät kuitenkaan edistyneet toivotulla tavalla, ja hänet määrättiin ammattikouluun, josta hän valmistui puusepäksi. Musiikkiharrastusta hän ei kuitenkaan jättänyt, vaan osallistui 1970-luvulla erilaisiin soittoprojekteihin, muun muassa vanhan koulukaverinsa Aleksei Rybinin kanssa Piligrimy-yhtyeessä.

1980-luvulle tultaessa Tsoi alkoi entistä enemmän viihtyä Leningradin punk-piirien johtavien vaikuttajien Maikin ja Svinin (suomeksi ″Sika”) kanssa. He saivat jonkinlaista kuuluisuutta järjestämissään epävirallisissa olohuonekonserteissa. Tsoi ja Rybin myös matkustivat Moskovaan ja osallistuivat rockvaikuttaja Artemi Troitskin järjestämiin yksityisiin punk-konsertteihin. Tällä matkalla Akvarium-yhtyeen Boris Grebenštšikov sattui näkemään Tsoin junassa soittamassa ja hakeutui hänen juttusilleen tarjoten nuorelle rokkarille apuaan. Grebenštšikov oli suuri nimi ja osa Neuvostoliiton rock-kermaa. Hänen kauttaan Tsoi pääsi piireihin ja tutustui maan johtaviin rokkareihin, muun muassa Sergei Kurjohiniin.

Uran alku

Vuonna 1981 Tsoi ja hänen kaksi toveriaan, Aleksei Rybin ja Oleg Valinski, perustivat yhtyeen nimeltään Garin i Giberboloidi, joka kohta pääsi legendaarisen Leningradin rock-klubin jäseneksi. Valinski joutui kohta armeijaan, mutta muut yhtyeen jäsenet alkoivat Grebenštšikovin johdolla nauhoittaa ensimmäistä albumiaan. Nauhoitus tapahtui oikeassa studiossa ja siihen osallistuivat kaikki Akvarium-yhtyeen jäsenet. Albumi nimeltään 45 ilmestyi seuraavana vuonna 1982. Yhteistyö Akvariumin kanssa jatkui koko vuosikymmenen ajan.

Syksyllä 1983 Tsoi hakeutui mielisairaalaan ja vietti siellä toista kuukautta. Näin hän välttyi asepalvelukselta ja sen jälkeen todennäköiseltä lähettämiseltä Afganistanin sotaan.

Kinosta tuli Venäjän musiikkihistorian tunnetuimpia populaarimusiikin esittäjiä. Se julkaisi 1980-luvulla useita levyjä ja esiintyi ahkerasti festivaaleilla ja konserteissa. Heistä tuli yksi rockin ”punaisen aallon” edustajista Yhdysvalloissa, mistä syystä heidän levyjään julkaistiin ja he tekivät konserttimatkan Yhdysvaltoihin.

Elokuvaura

Vuosikymmenen puolivälissä Tsoi laajensi uraansa myös elokuvan pariin. Aluksi hän esiintyi muutamissa harrastelijoiden lyhytfilmeissä ja myöhemmin kokopitkissä, kuten alma-atalaisen Nugmanovin elokuvassa Neula.^lähde?

Vuonna 1987 Tsoi esiintyi Sergei Solovjovin ohjaamassa neuvostoliittolaisessa elokuvassa Assa laulaen kappaleensa ”Peremen”.

Vuonna 1988 ilmestynyt Kino-yhtyeen albumi Gruppa Krovi (suom. ”Veriryhmä”) saavutti ilmiömäisen suosion, niin että alettiin puhua kinomaniasta. Menestys jatkui seuraavana vuonna ja Kinosta tuli superyhtye, joka veti aina täydet konserttisalit. Myös Tsoin roolisuoritukset elokuvissa alkoivat saada huomiota ja myös virallista tunnustusta.^lähde?

Yksityiselämä

Vuonna 1985 Viktor avioitui Marianna Igorevna Rodovanskajan kanssa, josta tuli Marianna Tsoi. He saivat poikalapsen, Aleksanderin eli Sašan.

Kuolema

Viktor Tsoi ihailijoiden hänen haudalleen pystyttämässä taulussa Pietarissa vuonna 1992.

Tsoin viimeinen konsertti oli Moskovassa, kuuluisassa Lužnikin hallissa heinäkuussa 1990. Sen jälkeen Tsoi vetäytyi Kasparjanovin kanssa kesämökille Latvian Jūrmalaan nauhoittamaan materiaalia uutta albumia varten.^lähde?

Matkalla viemään tehtyjä nauhoja Leningradiin Tsoi joutui liikenneonnettomuuteen 15. elokuuta 1990 Tukumsin lähellä sijaitsevassa Ķesterciemsissä, Latviassa. Tsoi kuoli välittömästi hänen ohjaamansa Moskvitš-henkilöauton ajauduttua vastaantulevien kaistalle ja iskeydyttyä päin linja-autoa. Tutkimusten mukaan Tsoi nukahti autoonsa. Hän ei ollut juonut alkoholia vähintään kahteen vuorokauteen ennen kuolemaansa, joten nukahtamisen arvellaan johtuneen ylirasituksesta.^lähde?

Yksi autossa ollut nauha pystyttiin pelastamaan, ja sillä olevat Tsoin lauluosuudet yhdistettiin yhtyetovereiden jälkeenpäin tekemiin soitinosuuksiin. Näin syntyneestä albumista Tšornyi albom (Чёрный альбом, suom. ″Musta albumi”) tuli Tsoin ja Kino-yhtyeen kaikkein suosituin levy.

Kuoleman jälkeen

Tsoin fanien ylläpitämä muistoseinä Moskovan Arbat-kadulla.

Tsoi haudattiin Pietarin Bogoslovskojen hautausmaalle. Hautapaikasta tuli hyvin pian pyhiinvaelluskohde samaan tapaan kuin Jim Morrisonin haudasta Pariisissa.^lähde?

Tsoin kuoleman jälkeen suurin osa hänen musiikistaan julkaistiin uudelleen etupäässä teknisen laadun parantamiseksi. Näiden moskovalaisen Moroz-levy-yhtiön toteuttamien uudelleenjulkaisujen takana ja osittain tuottajana on ollut leski Marianna. Hän myös huolehti siitä, että levyllä esiintyneet muusikot ovat saaneet osansa niiden tuotosta. Tosin Marianna Tsoin ja entisten Kino-yhtyeen jäsenten välillä käytiin jopa oikeusriitoja Kinon kappaleiden tekijänoikeuksista . Marianna Tsoi on myös kirjoittanut yhdessä Rybinin kanssa Viktor Tsoista kirjan Totška otstšjota (Точка Отсчёта, suomeksi ″aloituspiste”). Hän puuhasi tälle patsasta Moskovan Arbat-kadulle. Hän myös toimi muiden pietarilaisten rock-artistien tuottajana ja edustajana. Marianna kuoli vuonna 2005 syöpään.^lähde?

Suomalainen tv-toimittaja Reijo Nikkilä teki Viktor Tsoista ja Kino-yhtyeen esiintymisestä harvinaisen filmireportaasin vuonna 1987 Moskovassa.

Suomeksi Tsoin tekstejä on kääntänyt muun muassa Akseli Kajanto. Myös joensuulainen Folkswagen-yhtye on kääntänyt ja levyttänyt muutaman Tsoin kappaleen. Vielä useampi on heidän keikkaohjelmistossaan venäjäksi laulettuna.

Vuonna 2012 muistettiin Tsoita hänen syntymänsä 50-vuotispäivän kunniaksi. Hakukoneyhtiö Google julkaisi kuvan Tsoin muistoseinältä sarjassaan Google Doodle. Venäjällä julkaistiin hänestä kertova dokumenttielokuva, jonka lopussa hänen yhtyeensä jäsenet esittivät ennen julkaisemattoman kappaleen Ataman, jonka lauluosuus oli otettu Tsoin juuri ennen kuolemaansa tekemältä demonauhalta.

Vuonna 2019 Viktor Tsoin poika Aleksandr Tsoi kokosi Kino-yhtyeen uudelleen sen viimeisen kokoonpanon kahdesta vielä elossa olleesta jäsenestä sekä uudesta rumpalista. Hän itse toimi uuden levyn sekä konserttien Kino v Sevkabele tuottajana. Yhtye alkoi esittää Tsoin vanhoja kappaleita ilman laulusolistia niin, että lauluosuudet otettiin Tsoin aikana tehdyilta digitoiduilta ääninauhoilta.

Musiikki sensuurin kohteena

Kino-yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluva Peremen! (suomeksi "Muutos", myös muodossa ″Haluan muutosta!”, ven. Хочу перемен!), jonka Viktor Tsoi esittää esimerkiksi kulttifilmi Assan (1987) loppukohtauksessa, joutui musiikkisensuurin kohteeksi Valko-Venäjällä vuonna 2011. Kappaleen julkinen esittäminen esimerkiksi radiossa kiellettiin. Tämä on synnyttänyt monenlaisia vastareaktioita. Esimerkiksi venäläisen television Ykköskanavan poliittista satiiria viljelevässä animaatiosarjassa Mult Litšnosti animoitu presidentti Lukašenka esittää Tsoin kappaleen ″sopivammin” sanoitettuna.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viktor Tsoi Wikimedia Commonsissa

• Igor Karev 15.8.2020 "Tsoi nikogda ne vral". 30 let so dnja smerti lidera gruppy "Kino", aif.ru (venäjäksi)