Viktor Kåhlman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viktor Kåhlman Tukholman poliisin valokuvassa.

Viktor (Victor) Alexander August Kåhlman (27. elokuuta 1860 Helsinki – 26. toukokuuta 1944) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija.

Viktor Kåhlman aloitti toimittajanuransa Nya Pressenin kirjeenvaihtajana. Hän työskenteli päätoimittajana Fredrikshamns Tidningissä ja Wasa Tidningissä vuonna 1888 sekä Östra Finlandissa vuosina 1888–1889[1]. Kåhlman toimitti Helsingfors Aftonbladia vuosina 1894–1895 ja julkaisi pyöräilylehti Hjulsportenia vuosina 1895–1899[2]. Hän perusti myös lyhytikäiset urheilulehdet Frisk Bris (1899), Idrott (1901), Automobilen (1906)[3] ja Motor (1913)[4]. Kåhlman julkaisi yhden ensimmäisistä suomalaisista salapoliisiromaaneista Det gömda testamentet vuonna 1914[5] sekä runoja ja proosaa salanimillä Sven i Österlid ja Jean Sonetten[6].

Tukholman poliisi pidätti Kåhlmanin vuonna 1906 epäiltynä pankkiryöstöjen suunnittelusta[7]. Helmikuun vallankumouksen jälkeen paljastui, että hän oli toiminut santarmilaitoksen agenttina vuosina 1905–1913[8][9][10].

Taidemaalari Ejnar Kohlmann oli Viktor Kåhlmanin poika.

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä Viktor Kåhlman:

  • Det gömda testamentet: detektivroman. Stockholm: Nordiska Förlaget, 1914.

Nimellä Sven i Österlid:

  • Runor och låtar. Stockholm: A. Bonnier, 1900.
  • Från ofärdsdagar: skisser och konturer. Stockholm: Gustafson & Påhlson, 1906.
  • Åbo hus genom tiderna. Helsingfors, 1937.
  • P. E. Svinhufvud, frihetskämpen. Helsingfors: Nya svenska förlagsaktiebolaget, 1939.

Nimellä Jean Sonettén:

  • ”Vanlig finsk mans” regemente. Ett stycke rimkrönika. Helsingfors, 1932. Stockholm, 1933.
  • På färdvägar och fästigar. Rimkrönikor från ”Föregångslandet”. 1. Storfolk och småkaxar. Helsingfors, 1933.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kaarna, Väinö & Winter, Kaarina: Suomen sanomalehdistön bibliografia 1771–1963, s. 18, 85, 91. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjaston julkaisuja 31, 1965.
  2. ↑ Antti O. Arponen: Satavuotias Suomen Urheilulehti Suomen urheiluhistoriallinen seura. Viitattu 19.3.2020.
  3. ↑ Kalle Virtapohja: Jo 130 vuotta suomenkielistä urheilujournalismia Aamulenkki. Viitattu 19.3.2020.
  4. ↑ Nohrström, Holger: Katalog öfver den svenska litteraturen i Finland 1906–1915, s. 917. Helsingfors: Svenska Litteratursällskapet i Finland, 1923.
  5. ↑ Simo Penttilä: Salapoliisiromaani. Uusi Suomi, 10.9.1961, s. 14.
  6. ↑ Svenskt författarlexikon 1900–1940, s. 425. Stockholm: Esselte, 1942. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Litteratören Kåhlmans häktning. Nya Pressen, 30.9.1906, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Santarmiston apuna Suomessa toimineet henkilöt. Työmies, 16.6.1917, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Gendarmagenten Viktor Kåhlman. Hufvudstadsbladet, 28.6.1917, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Santarmiapulaisten luettelo n:o 2. Työmies, 6.11.1917, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viktor_Kåhlman&oldid=22219637”