Viitahapero
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Viitahapero | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Haperot Russula |
| Laji: | gracillima |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Russula gracillima |
|
| Katso myös | |
Viitahapero (Russula gracillima, aikaisemmin "koivun punajalkahapero"[2]) on kupera tai laakealakkinen tahmea haperolaji. Lakki on 2–6 senttimetriä leveä, keskeltä musta ja reunoilta kellanvihreä, rosan- tai violetinvärinen. Heltat ovat aluksi vaaleat ja vanhemmiten kellanväriset. Jalka on valkeanharmaa ja tyvestä punertava. Malto on valkoista ja haurasta. Haju on miedon hedelmäinen. Sieni maistuu hieman kirpeältä. Se on syötävä, mutta se on esikäsiteltävä keittämällä. Kasvaa yleisenä lehdoissa, tuoreilla kankailla ja puistoissa. Se kasvaa koivujen seurassa.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 2.9.2008.
- ↑ Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 202. (2. painos) WSOY, 1971.
- ↑ Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 100-103. (suomeksi toim. Lasse Kosonen) WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3
- ↑ Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 69. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3