Viiruvahakas
| Viiruvahakas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Hygrophoraceae |
| Suku: | Helovahakkaat Hygrocybe |
| Laji: | spadicea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hygrocybe spadicea |
|
| Katso myös | |
Viiruvahakas (Hygrocybe spadicea) on helovahakkaiden sukuun kuuluva sienilaji.
Viiruvahakkaan lakki on aluksi kartiomainen ja myöhemmin laakeneva. Leveydeltään lakki on 3–8 senttimetriä ja väriltään tummanruskea tai mustanruskea. Heltat ovat harvat, paksut ja keltaiset. Malto on keltaista. Jalka on 4–9 senttimetriä pitkä, tummaviiruinen ja keltainen. Sienen haju on epämiellyttävä.[3]
Viiruvahakas kasvaa kedoilla ja harjuniityillä. Sitä tavataan enimmäkseen läntisessä Euroopassa.[1] Etelä-Suomessa laji on harvinainen ja se on luokiteltu vuodesta 2019 lähtien erittäin uhanalaiseksi. Sitä ennen laji oli luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi.[3][4] Kansainvälisesti viiruvahakas on luokiteltu vaarantuneeksi[1].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Arnolds, E.: Hygrocybe spadicea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
- ↑ MycoBank: Hygrocybe spadicea Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Salo, Pentti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 120. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3
- ↑ Viiruvahakas – Hygrocybe spadicea laji.fi. Viitattu 1.4.2021.