Viirukiitäjä
| Viirukiitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Kehrääjämäiset Bombycoidea |
| Heimo: | Kiitäjät Sphingidae |
| Alaheimo: | Macroglossinae |
| Suku: | Matarakiitäjät Hyles |
| Laji: | livornica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hyles livornica |
|
| Katso myös | |
Viirukiitäjä (Hyles livornica) on keskikokoinen kiitäjäperhoslaji, jota on tavattu Suomessakin.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulkonäöltään laji muistuttaa paljon matara- ja tyräkkikiitäjää, mutta keskiruumiin päällä on selvät vaaleat juovat. Lisäksi vaaleanruskeiden etusiipien siipisuonet erottuvat selvästi siivensuntaisina vaaleina juovina. Etusiipien pohjaväri on vaaleanruskea. Keskitäplä on musta ja pistemäinen mutta valkoisen ympäröimä. Takasiipien keskiosa on ruusunpunainen ja ulkoreunasta leveästi musta. Siiven takareunan valkoinen täplä ei juuri erotu. Tuntosarvien kärjet ovat valkoiset ja takaruumiin jokaisen jaokkeen etureuna on sivusta valkoinen. Lisäksi kahden ensimmäisen jaokkeen sivuilla on mustat, neliömäiset laikut.[1] Siipiväli vaihtelee 60–80 mm.[2]
Toukka on pääväriltään musta ja siinä on keltaista kuviointia. Täysikasvuinen toukka on 70–80 mm pitkä.[3]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viirukiitäjä on Afrikan ja Aasian trooppisten leveysasteiden laji, jonka pysyvän kannan levinneisyys Euroopassa rajoittuu aivan Välimeren tuntumaan. Varsin runsaslukuisena lajina ja ahkerana vaeltajana viirukiitäjän voi kuitenkin kesäkuukausina tavata laajalti Euroopassa. Laji on tavattu Suomessa muutaman kerran, ensimmäisenä Kuopiosta vuonna 1964[4] aterioimassa leimujen kukilla[5]. Toukkia ei ole koskaan tavattu Pohjoismaissa.[3] Eteläisemmillä elinalueillaan viirukiitäjä lentää helmikuusta lokakuuhun, mutta pohjoisempana toukokuun lopulta lokakuuhun.[2] Suomessa lajia on tavattu heinä-elokuussa.[4]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esiintymisalueellaan laji suosii avointa maastoa, jossa on jonkin verran puita tai pensaita. Se viihtyykin puistoissa, puutarhoissa ja viiniviljelyksillä ja lähtee liikkeelle hämärän laskeuduttua, mutta etenkin vaellusaikaan perhosia voi nähdä jo päivällä. Se liikkuu myös aamuhämärissä. Molemmat sukupuolet tulevat valolle, koiraat hivenen naaraita useammin. Pohjoiseen vaeltaneita yksilöitä voi tavata kaikenlaisissa ympäristöissä, mutta nekin vaikuttavat suosivan avoimia ja kuivia paikkoja ja välttelevän metsiä. Viirukiitäjä on hyvin aktiivisesti liikkuva laji, joka aterioi mielellään voimakastuoksuisilla kukilla.[2][3]
Parittelu kestää muutaman tunnin ja tapahtuu aamuyöllä tai aamuhämärässä. Naaras aloittaa munimisen heti parittelun jälkeen ja munii jopa 1 000 munaa yksitellen tai pieninä ryhminä ravintokasvien lehdille. Toukat aterioivat suorassa auringonpaisteessa ja hämärämmässä tai kosteassa paikassa kasvavat toukat jäävät keskenkasvuisiksi. Toukka on täysikasvuinen elokuussa, mutta lajin leviämistä pohjoiseen estää se, ettei toukka kykene koteloitumaan jos ilman lämpötila on alle 16 °C. Kotelo talvehtii, usein kaksi kertaa.[3] Euroopassa vaeltavista toisen sukupolven yksilöistä ainakin osa on lisääntymiskyvyttömiä[5]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka käyttää ravinnokseen monia kasvilajeja, erityisesti viiniköynnöstä (Vitis vinifera), hierakoita (Rumex) ja tatarlajeja (Polygonum). Se voi esiintyä viinitarhoissa tuholaisena.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.perhostutkijainseura.fi/historia/sphingidae/maaritys/hyles.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c http://tpittaway.tripod.com/sphinx/h_liv.htm
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 202–203
- ↑ a b http://www.perhostutkijainseura.fi/historia/sphingidae/hyl-livornica.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Rougeot & Viette. Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät. Tammi 1983 ISBN 9789513055851
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- UK Safari: Striped Hawk-Moth (englanniksi)
- Svenska fjärilar: Vitribbsvärmare (ruotsiksi)