Viimeinen metro
Viimeinen metro | |
---|---|
Le Dernier Métro | |
Ohjaaja | François Truffaut |
Käsikirjoittaja |
François Truffaut Suzanne Schiffman Jean-Claude Grumberg |
Tuottaja | François Truffaut |
Säveltäjä | Georges Delerue |
Kuvaaja | Néstor Almendros |
Leikkaaja | Martine Barraqué |
Tuotantosuunnittelija | Jean-Pierre Kohut-Svelko |
Lavastaja | Jean-Pierre Kohut-Svelko |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Ranska |
Tuotantoyhtiö |
|
Levittäjä |
Gaumont Netflix |
Ensi-ilta | 1980 |
Kesto | 131 min |
Alkuperäiskieli | ranska |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Viimeinen metro (Le Dernier Métro) on François Truffaut’n ohjaama ranskalainen draamaelokuva vuodelta 1980. Truffaut teki myös käsikirjoituksen yhdessä Suzanne Schiffmanin ja Jean-Claude Grumbergin kanssa. Elokuvan pääkuvaajana toimi Néstor Almendros, ja sen musiikin teki Georges Delerue.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viimeinen metro kertoo teatteriseurueesta natsi-Saksan miehittämässä Pariisissa toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1942 menestynyt juutalainen teatteriohjaaja Lucas Steiner (Heinz Bennent) joutuu piiloutumaan saksalaisilta teatterinsa kellariin ja antaa teatterinpidon vaimolleen Marionille (Catherine Deneuve), joka valehtelee muille Lucasin paenneen maasta. Marion yrittää pysyä väleissä natsimielisen kriitikon Daxiat’n (Jean-Louis Richard) kanssa ja rakastuu teatterinsa tähtinäyttelijään (Gérard Depardieu), joka toimii vastarintaliikkeessä. Lucas yrittää jatkaa näytelmän ohjaamista kellarista käsin antamalla Marionille ohjeita.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Catherine Deneuve | … | Marion Steiner |
Gérard Depardieu | … | Bernard Granger |
Heinz Bennent | … | Lucas Steiner |
Jean Poiret | … | Jean-Loup Cottins |
Jean-Louis Richard | … | Daxiat |
Andréa Ferréol | … | Arlette Guillaume |
Sabine Haudepin | … | Nadine |
Maurice Risch | … | Raymond Boursier |
Martine Simonet | … | Martine |
Paulette Dubost | … | Germaine Fabre |
Jean-Pierre Klein | … | Christian Leglise |
Franck Pasquier | … | Jacquot |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsikirjoitustyön pohjaksi Truffaut ja hänen kirjoittajakumppaninsa Suzanne Schiffman kävivät läpi arkistoja, muistelmia ja kirjallisuutta tutustuakseen miehitysajan teattereiden historiaan. Elokuvan nimeä innoitti tieto, että miehitysvuosien ulkonaliikkumiskiellon takia pariisilaisten oli syytä pitää huolta, että ehtivät illan viimeiseen metrojunaan.[2]
Elokuvan rahoituksessa oli historiallisen aiheen vuoksi vaikeuksia, ja monet levittäjäyhtiöt hylkäsivät käsikirjoituksen. Viimeisestä metrosta tuli kuitenkin suuri menestys lippuluukulla.[2]
Marion Steinerin rooliin Truffaut valitsi Catherine Deneuven, jonka hän sanoo tulkinneen erinomaisesti hahmon kaksoiselämää. Truffaut käytti vastarintaliikkeessä toimivan kiihkeän Brunon osassa pitkään ihailemaansa Gérard Depardieutä, jota hän ei ollut aiemmin roolittanut elokuviinsa.[2]
Viimeistä metroa kuvattiin tammikuun lopulta 1980 alkaen Pariisin esikaupungin hylätyssä tehdasrakennuksessa.[2]
Vastaanotto ja myöhempi arvostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viimeinen metro tuotti vuonna 1981 kymmenen César-palkintoa, muun muassa vuoden parhaana elokuvana. Se oli parhaan vieraskielisen elokuvan ehdokkaana sekä Oscar- että Golden Globe -gaalassa.
The New York Timesin kriitikot valitsivat Viimeisen metron vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Last Metro (Arkistoitu – Internet Archive), VideoHound's Golden Movie Retriever 2008. Vaatii HighBeam-tilauksen.
- ↑ a b c d Francois Truffaut Francois Truffaut New Wave Film.com. Viitattu 15.7.2016.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viimeinen metro Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Viimeinen metro Elonet.