Viidennen sukupolven suihkuhävittäjät

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
F-22A Raptor

Viidennen sukupolven suihkuhävittäjiksi nimitetään eräitä teknisesti edistyneitä sotilaslentokoneita. "Viidennen sukupolven" käsitettä ei kuitenkaan ole määritelty sellaisella tavalla, josta vallitsisi laaja yhteisymmärrys.

Esimerkiksi F-22:n voitaisiin laskea olevan pikemminkin kahdeksannen kuin viidennen sukupolven hävittäjälentokone[1]. "Viidennen polven" käsite lienee peräisin Lockheed Martinin myyntiosastolta[1].

Lockheed Martin esittää käsitteen tarkoittavan kehittyneitä häiveominaisuuksia (jotka saadaan aikaan esimerkiksi sisäänrakennettujen mittaus- ja asejärjestelmien avulla), ketteryyttä taisteluissa (sisältää suihkuvirtauksen suuntauksen sekä supercruisen eli yliääninopeuden saavuttamisen ilman jälkipoltinta), yhdistettyjä tietojärjestelmiä (jotka esimerkiksi yhdistävät eri lähteistä saatavat mittaustiedot helposti ymmärrettäväksi näkymäksi, joka voidaan jakaa muiden toimijoiden kanssa) sekä etuja ylläpidossa (luotettavuuden, huollettavuuden, käyttöönoton ja kustannusten suhteen)[2]. Venäjän puolustusministeriön mukaan viidennen sukupolven hävittäjään kuuluvia ominaisuuksia ovat esimerkiksi häiveominaisuudet, supercruise ja yhdistetyt elektroniikka- ja palonsammutusjärjestelmät[3]. Viidennen sukupolven ominaisuuksina pidetään toisinaan myös komposiittimateriaalien käyttöä ja AESA-mallin elektronisesti suunnattava tutkaa. Erään yhteenvedon mukaan viidennen sukupolven hävittäjien yhteiset piirteet ovat häiveominaisuudet, ketteryys, kehittynyt elektroniikka, tietoverkkoja hyödyntävä datafuusio sekä kyky toimia monenlaisissa tehtävissä[1].

Ensimmäinen "viidennen sukupolven" hävittäjä on Yhdysvaltain ilmaherruushävittäjä Lockheed Martin F-22 Raptor, joka tuli palveluskäyttöön joulukuussa 2005. Tätä konemallia Yhdysvallat ei ole myynyt muilla maille.

Yhdysvaltain Lockheed Martin F-35 Lightning II:n, jonka ensilento tapahtui vuonna 2006, sanotaan edustavan viidettä sukupolvea – tosin koneen C-versio ei kykene yliääninopeuteen ilman jälkipoltinta, koska sen siipipinta-ala vähentää sen nopeutta, minkä vuoksi se joutuu saavuttamaan yliääninopeuden jälkipoltinta käyttämällä. Tämä konetyyppi on noussut uudeksi NATOn standardihävittäjäksi joka on korvannut tai korvaa useiden maiden vanhenevan hävittäjäkaluston

Suhoi T-50 lentonäytöksessä vuonna 2011.

Venäjän hävittäjäprojektin PAK FA viidennen sukupolven Suhoi Su-57:n prototyyppi T-50 lensi ensilentonsa tammikuussa 2010.[4] Venäjä kehittää Su-57:ää yksin ja on kehittänyt Intian kanssa Suhoin ja HALin yhteistä FGFA-konetta, mutta huhtikuussa 2018 Intia vetäytyi projektista.[5] Venäjä julkaisi Suhoin LTS -prototyypin osana LTS-projektiaan heinäkuussa 2021, jonka ensilennon on tarkoitus tapahtua 2023.[6]

Kiinan ensimmäisen viidennen sukupolven hävittäjän Chengdu J-20 prototyyppi teki ensilentonsa tammikuussa 2011.[7] ja toinen kiinalainen viidennen sukupolven hävittäjäprototyyppi Shenyang FC-31 teki ensilentonsa lokakuussa 2012.[8]

Etelä-Korea kehittää KF-X -projektissaan viidennen sukupolven konetta KAI KF-21 Boramae, jonka ensilento on suunniteltu 2022.[9] KF-21 on kuitenkin varhaisimpien suunniteltujen sarjojen osalta vain ns. 4,5 sukupolven hävittäjä, ja vasta myöhemmissä tuotantosarjoissa täyttäisi varsinaiset viidennen sukupolven hävittäjän kriteerit.[10]

Intian viidennen sukupolven hävittäjäprojekti on AMCA, jonka ensilento on suunniteltu 2025.[11]

Viidettä sukupolvea odotettaessa on alettu käyttää termiä 4,5-sukupolvi niistä 1990–2000-lukujen hävittäjistä, jotka täyttävät osan viidennen sukupolven ominaisuuksista, etenkin elektroniikan osalta. Nämä koneet perustuvat kuitenkin aikaisempaan suunnitteluun ja merkittävin niiden ominaisuuspuutteista on häiveominaisuuksien puute. 4.5-sukupolvea edustavat muun muassa F-18E/F Super Hornet, Suhoi Su-33, Suhoi Su-35, Eurofighter Typhoon, JAS 39 Gripen ja Dassault Rafale.

Yhdysvaltain ilmavoimat selvittää uuden "viisi miinus -sukupolven" hävittäjälentokoneen tarvetta.[12]

Myös kuudennen sukupolven suihkuhävittäjiksi kutsuttavia koneita on jo kehitteillä.[13]

Käytössä tai koelentovaiheessa olevat viidennen sukupolven suihkuhävittäjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilma-alus Valmistaja Ensilento Tuotanto-
määrä 		Status Käyttöönotto Keskimääräinen
hinta
(USD) 		Pituus
m 		Kärkiväli
m 		Siipipinta-ala
sq. m 		Tyhjäpaino Lentopaino Suurin
lentoon-
lähtöpaino 		Lentoonlähtö
F-22 Yhdysvallat USA 1997 195 käytössä (FOC) 2005 150 M 18,87 13,56 78,04 19 700 kg 29 410 kg 38 000 kg CTOL
F-35A Yhdysvallat USA 2006 90 käytössä (IOC)[14] 2016 105 milj. (tavoite) 15,67 10,70 42,70 13 300 kg 22 470 kg 31 800 kg CTOL
F-35B Yhdysvallat USA 2008 40 käytössä (IOC)[15] 2015[16] 113 milj. (tavoite) 15,61 10,70 42,70 14 700 kg 27 300 kg STOVL
F-35C Yhdysvallat USA 2010 20 käytössä (IOC)[17] 2018 125 milj. (tavoite) 15,67 13,10 62,10 15 800 kg 31 800 kg CATOBAR
Suhoi Su-57  Venäjä 2010 5 koekäytössä 2020 54 M 19,80 14,00 78,80 18 500 kg 29 270 kg 37 000 kg CTOL
J-20  Kiina 2011 9 käytössä (IOC)[18] 2017 20,36 13,47 73,00 19 390 kg 32 090 kg 36 287 kg CTOL
Shenyang FC-31  Kiina 2012 4 koekäytössä 17,3 11,5 50,0 14 500 kg 28 000 kg CTOL

Suorituskyky

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Valmistaja Huippunopeus
km/h 		Matkalento-
nopeus
km/h 		Siirtolento-
matka 		Lakikorkeus
m 		Voimalaite Kokonais-
työntövoima
(kuivana) 		Kokonais-
työntövoima
(jälkipoltin) 		Teho-painosuhde Työntövoiman
suuntaus
(TVC) 		Tutkapinta-ala
F-22 Yhdysvallat USA 2 410 1 963 2 960 20 000 2 232 kN 312 kN 1,08 2D [19][20] 0,0001-0,4
F-35A Yhdysvallat USA 1 930 1 362 2 220 18 288 1 128 kN 191 kN 0,87 ei [20][21] 0,005-0,3
F-35B Yhdysvallat USA 1 930 1 362 1 670 18 288 1 120 kN 182 kN 0,90 nousua ja laskua varten 0,005-0,3
F-35C Yhdysvallat USA 1 930 1 362 2 520 18 288 1 128 kN 191 kN 0,75 ei 0,005-0,3
Suhoi Su-57  Venäjä 2 440 1 700 3 500 20 000 2 177 kN 294 kN 1,02 3D [19][22] 0,3-0,5
J-20  Kiina 2 450 20 000 2 172 kN 294 kN 0,94 <0.05
Shenyang FC-31  Kiina 2 200 16 000 2 152 kN 220 kN 0,94

Aseistus ja avioniikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Valmistaja Sisäiset
kiinnityspisteet 		Ulkoiset
kiinnityspisteet 		X-kaistan
tutka
(edessä) 		X-kaistan
tutka
(takana) 		L-kaistan
tutka 		Tutkan kantama
(1 m² maali) 		IRST
F-22 Yhdysvallat USA 8 4 Kyllä - - 240 km Ohjusvaroitin
F-35A Yhdysvallat USA 4/6 [23] 7 Kyllä - - 150 km Täysi
F-35B Yhdysvallat USA 4 7 Kyllä - - 150 km Täysi
F-35C Yhdysvallat USA 4/6 9 Kyllä - - 150 km Täysi
Suhoi Su-57  Venäjä 6 6 Kyllä Kyllä Kyllä Kaareva edessä
J-20  Kiina 6/8 4 Kyllä - - Täysi
Shenyang FC-31  Kiina 4 6 Kyllä - - Täysi

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c F-35 Reality Check Ten Years On -- Part 1: ‘Fifth-Generation’ and Other Myths www.defense-aerospace.com. Viitattu 20.2.2018.
  2. ↑ 5TH Generation Fighters | Lockheed Martin web.archive.org. 9.1.2010. Viitattu 19.2.2018.
  3. ↑ Sputnik: Russia Must Build Two Variants of 5G Fighter - Rogozin sputniknews.com. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Russia draws back veil of secrecy with peek at future fighter RIA Novosti 29.1.2010
  5. ↑ Bedi, Rahul; Johnson, Reuben: India withdraws from FGFA project, leaving Russia to go it alone Jane's. 20.4.2018. IHS Markit. Arkistoitu 22.4.2018. Viitattu 18.12.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Putin hails Russia's air power as new fighter goes on view AP NEWS. 20.7.2021. Viitattu 18.12.2021. (englanniksi)
  7. ↑ http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/01/kiinan_haivehavittajan_kerrotaan_tehneen_ensilentonsa_2277938.html
  8. ↑ Chan, Minnie: China unveils new fifth-generation stealth fighter South China Morning Post. 31.10.2012. Arkistoitu 4.1.2013. Viitattu 18.12.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Thomas Newdick: Meet South Korea's New KF-21 "Hawk" Indigenous Fighter The Drive. Viitattu 18.12.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Gastón Dubois: New video of the KF-21 Boramae, the future fighter developed in South Korea Aviacionline.com. 7.10.2021. Viitattu 18.12.2021. (espanja)
  11. ↑ KP Sanjeev Kumar: When Can Indian Air Force Deploy First ‘Desi’ 5th Gen Fighter Jet? TheQuint. 24.10.2020. Viitattu 18.12.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Brown Launching Major TacAir Study with CAPE, Considering ‘5th-Gen Minus’ Air Force Magazine. 18.2.2021. Viitattu 28.2.2021. (englanti)
  13. ↑ Brent M. Eastwood: Why big plans for 6th-generation fighter jets may not work out Business Insider. Viitattu 18.12.2021. (englanti)
  14. ↑ Colin Clark: Air Force Declares F-35A IOC; Major Milestone For Biggest US Program Breaking Defense. 2.8.2016. Viitattu 18.12.2021. (englanniksi)
  15. ↑ John Tirpak: Marines Declare F-35B IOC Air Force Magazine. 3.8.2015. Viitattu 18.12.2021. (englanniksi)
  16. ↑ F-35 Joint Strike Fighter: Current Outlook Is Improved, but Long-Term Affordability Is a Major Concern March 2013. United States Government Accountability Office.
  17. ↑ Garrett Reim: US Navy declares IOC for Lockheed Martin F-35C Flight Global. 1.3.2019. Viitattu 18.12.2021. (englanniksi)
  18. ↑ Kyle Mizokami: China's J-20 Stealth Fighter Is Operational Popular Mechanics. 29.9.2017. Viitattu 18.12.2021. (englanniksi)
  19. ↑ a b "The share of modern aircraft models in the Russian Air Force in the next 10 years should be 80%."
  20. ↑ a b "Stealth Aircraft RCS"
  21. ↑ Bulletin of the Russian Academy of Sciences, FUNDAMENTAL AND APPLIED PROBLEMS - Stealth
  22. ↑ "T-50 fighter to be ready in 2013."
  23. ↑ "F-35 vs. F-16 Range - The Ghastly Truth." (Arkistoitu – Internet Archive)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viidennen_sukupolven_suihkuhävittäjät&oldid=21685555”