Suhoi Su-57

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sukhoi Su-57)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suhoi Su-57
Su-57 MAKS 2019 -ilmailunäyttelyssä
Su-57 MAKS 2019 -ilmailunäyttelyssä
Tyyppi Häivehävittäjä
Alkuperämaa Venäjä
Valmistaja NAPO
KnAAPO
Suunnittelija Suhoi
Ensilento 29. tammikuuta 2010
Esitelty 2011[1]
Pääkäyttäjät Venäjän ilmavoimat
Venäjän laivasto
Valmistusmäärä 14-22 (6/2024)[2]
Valmistusvuodet 2009–
Kehityskustannukset 8–10 mrd. USD (arvio)[3][4][5]
Yksikköhinta > 50 milj. USD[6]
Kehitetty mallista T-50
Suhoi T-50 (PAK FA)
T-50 lentonäytöksessä 2011

Suhoi Su-57 (Nato-raportointinimi Felon) on Venäjän ilmavoimien viidennen sukupolven häiveominaisuuksilla varustettu taistelukone.[7] Kone on kehitetty Venäjän ilmavoimille PAK FA -ohjelmassa[8]. Suhoi-suunnittelutoimisto voitti tarjouskilpailun kehitystyöstä huhtikuussa 2002. Ensimmäinen prototyyppi Suhoi T-50 lensi ensilentonsa Kaukoidässä 29. tammikuuta 2010.[9] Kone sai nimen Su-57 elokuussa 2017.[10]

Koneen viidennen sukupolven ominaisuuksiksi on sanottu häiveominaisuudet, AESA-tutkaominaisuudet ja kyky lentää yliäänisesti ilman jälkipolttoa (engl. supercruise).[9][11]

Suhoi aloitti koneen kehityksen voitettuaan tarjouskilpailun huhtikuussa 2002. Koneen ulkoasu esiteltiin joulukuussa 2004. Kesällä 2009 suunnitelmat toimitettiin KnAAPO:n tehtaalle Komsomolsk-na-Amureen, jossa rakennettiin kolme prototyyppiä. Koneen arvioitiin olevan Su-27:n mittoja vastaava raskashävittäjä, lentoonlähtömassaltaan noin 30 tonnia.

Eri komponentteja ovat kehittäneet Tihomirovin instrumenttisuunnitteluinstituutti, joka kehittää tutkaa ja tulenjohtojärjestelmää Su-35BM:n vastaavien pohjalta. Koneen moottoreina oli aluksi AL-31:sta edelleen kehitetyt Saturn 117S:t, mutta lopulliseen versioon asennettiin uudet tehokkaammat tyyppimerkinnältään Saturn-Lyulka AL-41F1 moottorit.

Aseistuksena voi olla kahdeksan R-77-ilmataisteluohjusta, kaksi pitkän matkan (400 km) ilmataisteluohjusta tai kaksi 1500 kg meritorjuntaohjusta.[9]

Jotkin läntiset asiantuntijat ovat arvioineet, että konetyyppi ei olisi laajemmassa palveluskäytössä ennen vuotta 2027, jolloin uudet moottorit ovat valmiit. Vuosien 2018–2027 hankintaohjelman mukaan Venäjä jatkaa Su-35S Flanker-E ja Su-34 -koneiden tuotantoa.[12]

Vuonna 2018 Business Insider väitti, että projekti on keskeytetty ja hävittäjä ei etene sarjatuotantoon.[13][14] Häiveteknologian toimintakyvyn, moottoriongelmien ja Intian vetäytymisen hankkeesta arvioidaan olevan syynä päätökselle.[14] Samassa lehdessä on aiemminkin arvosteltu projektia. Erään lehden toimittajan haastatteleman nimettömän asiantuntijan mukaan koneessa on merkittäviä ongelmia häiveominaisuuksissa ja se edustaa viidettä sukupolvea vain nimellisesti.[13][15] Su-57 päästää epätavallista, hyvin korkeaa ääntä lähestyessään.[16]

Elokuussa 2022 venäläisiä sotilaslentokoneita valmistavan UAC-konsernin toimitusjohtaja esitti arvion, että Venäjä saattaisi kehittää Suhoi Su-57:stä lentotukialuskäyttöön sopivan version. Tämä palvelisi yhdessä miehittämättömien taktisten lentolaitteiden kanssa lentotukialusten tulevana lentokalustona.[17]

Tilaus- ja valmistusmäärät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2019 presidentti Putin ilmoitti, että koneita hankitaan 76 vuoteen 2028 mennessä. Puolustusministeri Šoigun väitteen mukaan koneen valmistuskustannukset olisivat laskeneet viidenneksellä.[18] Toimitussopimus allekirjoitettiin kesäkuussa 2019.[19] Suhoi aloitti koneen sarjavalmistuksen heinäkuussa 2019.[20]

Vuoden 2021 lopulla Venäjän media uutisoi kahden yksilön toimittamisesta Venäjän ilmavoimille.[21][22] Tämän perusteella Venäjän ilmavoimilla olisi vuoden 2022 alussa kolme kappaletta tyypin lentokonetta kun mukaan ei lasketa prototyyppejä.[21]

Venäjän pyrkimyksenä oli saada 22 uutta Su-57-hävittäjää palvelukseen vuonna 2024, ja nostaa koneiden yhteismäärä 76:een vuoden 2026 aikana.[17] Venäjän ilmavoimille valmistettujen Suhoi Su-57 -hävittäjien lukumäärästä ei ole yksiselitteistä käsitystä julkisuudessa. Myös TASSin mukaan Venäjän ilmavoimille olisi ollut tarkoitus toimittaa 22 konetta vuoden 2022 loppuun mennessä.[2] Muun muassa sodan vuoksi toimituksiin tuli kuitenkin viivettä. Yhden koneen tuhouduttua käyttöönottotesteissä vuonna 2022 vain neljä konetta olisi toimitettu tuona vuonna. Vuonna 2023 toimitusmääräksi väitettiin 12.[23] Esimerkiksi World Air Forces 2024 -hakemisto arvioi 14 Su-57 olleen aktiivikäytössä ja 62 koneen olleen tilauksessa (2024). Ukrainan sotilastiedustelu HURin mukaan vain rajoitettu määrä koneista olisi palveluskäytössä.[2] Britannian sotilaallinen tutkimuslaitos RUSI arvioi, että 22 Suhoi Su-57 -konetta valmistettaisiin 2024 loppuun mennessä, ja näistä 15-20 olisi otettu aktiivikäyttöön (6/2024).[23]

Onnettomuuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satakunnan Kansa uutisoi joulukuun 24. päivänä 2019 yhden Su-57 pudonneen testilennon aikana Venäjän Kaukoidässä Habarovskin alueella.[24]

Yksi tai kaksi Su-57 -konetta vaurioitui Ukrainan Ahtubinskin lentotukikohtaan tekemässä drooni-iskussa 9. kesäkuuta 2024 .[25][2][26]

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [27]

Yleiset ominaisuudet

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton sana ”mach”.0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton sana ”mach”Mach 2 / 2 440 km/h 1 800 km/h merenpinnassa
  • Lentomatka: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”.4 000–5 500 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&020000.&&&&0020 000 m

Aseistus

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Druzhinin, Alexei: New T-50 Fighter Jet to Enter Service in 2016 – Putin RIA Novosti. 25 April 2013. Arkistoitu 24 heinäkuu 2014. Viitattu 25 April 2013.
  2. ↑ a b c d Brad Lendon, Maria Kostenko, Darya Tarasova & Hande Atay Alam: Ukraine says deep drone strike destroys rare Russian Su-57 stealth fighter CNN, cnn.com. 10.6.2024. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Pandit, Rajat. "India, Russia to ink new military pact." (Arkistoitu – Internet Archive) Times of India, 10 October 2009, (englanniksi)
  4. ↑ Shukla, Ajai. "India, Russia close to PACT on next generation fighter." Business Standard, 5 January 2010, (englanniksi)
  5. ↑ Shukla, Ajai. "India to develop 25% of fifth generation fighter/" Business Standard, 6 January 2010, (englanniksi)
  6. ↑ Defence International 2011/02 P.35 (Chinese) [official Russian estimate]
  7. ↑ Damien Sharkov: Russia Unveils First Stealth Fighter Jet Sukhoi-57 to Rival U.S. Military (its next-generation supersonic stealth combat jet) www.newsweek.com. 11.elokuuta 2017. Viitattu 31.8.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Ukraine Says Hit Su-57 Fighter Jet Inside Russia themoscowtimes.com. 9.6.2024. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Factbox: Russia's fifth-generation fighter T-50 (PAK FA) sputniknews.com. 29.1.2010. Sputnik. Viitattu 3.1.2016. (englanniksi)
  10. ↑ Russia may upgrade advanced Su-57 aircraft to 6th-generation fighter jet tass.com. Viitattu 2.11.2017. (englanniksi)
  11. ↑ Sukhoi Su-57 (T-50 / PAK FA) Military Factory. Viitattu 7.8.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Dave Majumdar: Russia Is Nearly Halting Stealth Fighter Production for a Decade ("Moscow is not likely to make large purchases of the fifth-generation Su-57 PAK-FA stealth fighter until after 2027.) War is boring. 28. marraskuuta 2017. Viitattu 17.12.2017. (englanniksi)
  13. ↑ a b Alex Lockie: Russia admits defeat on its 'stealth' F-35 killer by canceling mass production of the Su-57 fighter jet 12.7.2018. Business Insider. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
  14. ↑ a b Russia’s ‘stealth-killer’ fighter project has been abandoned 16.7.2018. News.com.au. Viitattu 20.7.2018. (englanniksi)
  15. ↑ Alex Lockie: Close-up photos of Russia's new 'stealth' jet reveal its true purpose — and it's a big threat to the US 9.5.2018. Business Insider. Viitattu 27.7.2018. (englanniksi)
  16. ↑ Venäjän uusi Su-57-hävittäjä päästää lentäessään todella hyytävää ulvontaa 3.3.2021. tekniikanmaailma.fi. Viitattu 3.3.2021.
  17. ↑ a b Inder Singh Bisht: Russia May Develop Naval Variant of Su-57 Fighter: Report thedefensepost.com. 23.8.2022. Viitattu 24.8.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Putin says 76 Su-57 jets to be purchased before 2028 15.5.2019. TASS, tass.ru. (englanniksi)
  19. ↑ Минобороны получит 76 истребителей Су-57 27.6.2019. TASS, tass.ru. (venäjäksi)
  20. ↑ Russia launches serial production of Su-57 fifth-generation fighter jet 29.6.2019. TASS, tass.ru. (englanniksi)
  21. ↑ a b Russian Air Force receives two more Su-57s aerotime.aero. Viitattu 11.4.2022. (englanniksi)
  22. ↑ The Russian Air Force officially received two Su-57 fighter aircraft defenceview.in. 8.2.2022. Viitattu 26.4.2022. (englanniksi)
  23. ↑ a b Justin Bronk: Damaged Su-57 Emphasises the Vulnerability of Russian Airbases Near Ukraine 10.6.2024. Royal United Services Institute (RUSI), rusi.org. Viitattu 11.4.2022. (englanniksi)
  24. ↑ Antti Halonen: Testi meni pieleen – Venäjän superhävittäjä putosi rytinällä Satakunnan Kansa. 24.12.2019. Arkistoitu 24.12.2019. Viitattu 25.12.2019.
  25. ↑ AFP: Ukraine Says Hit Su-57 Fighter Jet Inside Russia The Moscow Times. 9.6.2024. Viitattu 9.6.2024. (englanniksi)
  26. ↑ David Axe: Ukrainian Drones May Have Hit A Second Su-57 Stealth Fighter At Its Base In Russia forbes.com. 9.6.2024. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)
  27. ↑ Sukhoi T-50 PAK FA Stealth Fighter, Russia airforce-technology.com. 17.6.2012. Kable Intelligence Limited. Viitattu 4.1.2016. (englanniksi)
  28. ↑ Dave Majumdar: Russia’s Su-57 Stealth Fighters Are Underpowered and Outnumbered (...powered by interim Saturn AL-41F1 afterburning turbofans...) War is Boring. 17.8.2017. Viitattu 1.9.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Alyulka AL-41F1 deagel.com. 201x. Viitattu 1.9.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suhoi Su-57.
Suhoin lentokoneet
Hävittäjät
Pommi- ja rynnäkkökoneet
Tiedustelukoneet
Koulukoneet
Kuljetuskoneet
Kokeelliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suhoi_Su-57&oldid=22447525”