Viidennen monarkian miehet
Viidennen monarkian miehet (Fifth Monarchy Men tai Fifth Monarchists) oli englantilainen 1600-luvulla vaikuttanut puritaaninen uskonlahko, joka edusti lopunaikojen odottamisen eli millenarismin yhteiskunnallisesti suuntautunutta äärimuotoa.[1] Liikkeen nimi on johdettu Danielin kirjan seitsemännestä luvusta, joka kertoo kuinka neljä suurta monarkiaa tuhoutuisi lopussa ja korvattaisiin Jumalan ja pyhimysten hallinnolla, viidennellä ja viimeisellä monarkialla (Dan. 7:3–27). Liike syntyi pian Kaarle I:n mestauksen jälkeen. Sen kannattajat edustivat liikkuvaa väestöä: he olivat pääasiassa käsityöläisiä, kiertäviä työmiehiä ja heidän oppipoikiaan.[1] Liike lakkasi lopullisesti 1680-luvulla.[2]
Aatteen taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuhatvuotisen maan päällisen valtakunnan eli millenniumin odottaminen oli saanut vähitellen valtaa Euroopassa 1500-luvun lopulta alkaen, aluksi juuri puritaanien keskuudessa. Viimeinen millennium oli aiemmin mielletty metaforaksi tai päättyväksi huomattavasti myöhempänä aikana, mutta Euroopassa käydyn kolmikymmenvuotisen sodan ja sitä seuranneiden tautien ja nälänhädän kokeminen viimeisten aikojen merkkeinä saivat heidät ajattelemaan, että tuhatvuotinen valtakunta olisi vasta tulossa.[3]
Englannin puritaanit joutuivat anglikaanisen kuningas Kaarle I:n (1625–1649) vainoamiksi ja sen seurauksena häntä itseään alettiin pitää antikristuksena, olennaisena merkkinä lopun ajan koittamisesta. Kun kuningas Kaarle I mestattiin vuonna 1649, puritaanit kokivat saaneensa selvän merkin lopun ajan alkamisesta.[1]
Yhteiskunnallinen näkemys ja toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viidennen monarkian miehet uskoivat antikristuksen kukistuvan vuonna 1666, joten tuhatvuotinen valtakunta oli alkamassa lähes välittömästi. Liikkeen kannattajat näkivät sen ennen kaikkea ratkaisuna poliittisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Uudessa maailmanjärjestyksessä entinen hallinto ja sen kuninkaat kukistuisivat Jumalan väliintulon ansiosta ja vanhan tilalle syntyisi uusi, ihmisten hurskauteen perustuva järjestys, jossa ei puuttuisi mitään.[1] Kaikesta hyvästä huolimatta ihmisten tuli itsekin toimia yhteiskunnallisten epäkohtien poistamiseksi. Esimerkiksi köyhät elätettäisiin pakkotyöllä, ja palkka heille maksettaisiin valtion kaivosten tuotolla. Lahkon ajattelun mukaisesti tiukka Mooseksen lain noudattaminen pitäisi ihmiset pois tahoista tavoista.[2]
Viidennen monarkian kannattajat katsoivat, että heidän oikeutensa ja velvollisuutensa oli toimia Jumalan apuna ja toteuttaa itse uusi maailmanjärjestys eli viides monarkia.[2] He kannattivat Oliver Cromwellin hallitusta, jonka he uskoivat olevan määrätyn valmistelemaan tätä Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa maan päällä. Kun kävi ilmi, ettei Cromwellin toiminta vastannut heidän toiveitaan, lahkon jäsenet pettyivät ja asettuivat näkyvästi Cromwellia vastaan. Tämän vuoksi kaksi sen johtomiehistä, Feake ja Powell, vangittiin. Vuonna 1661 viisikymmentä kiihkeinä lahkon jäsentä teki ”kuningas Jeesuksen nimessä” vallankaappausyrityksen. Suurin osa siihen osallistuneista sai surmansa tai vangittiin. Vähän tämän jälkeen lahko alkoi hajota ja sen maltillisemmat jäsenet liittyivät toisiin yhteisöihin. Vuonna 1666 liikkeen kannattajat eivät koettaneet millään tavoin saada aikaan maailmanloppua.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fith monarchy men. Nordisk familjebok, 1904-1929, s. 1222-1223. Project Runeberg. Artikkelin verkkoversio. (ruotsiksi)
- Jokela, Anu: Kveekarit, ranterit ja diggerit – lopun ajan odotus 1600-luvun Englannissa. Julkaisut, Historiallisia Papereita 15, Lopun ajat kautta aikojen, 2002, s. 1–8. Historiallinen yhdistys r.y. Virhe: Virheellinen ISSN-tunniste Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 3.2.2012.