Vihtori Heinonen
Vihtori Arvi Heinonen (20. huhtikuuta 1891 Lapua – 15. elokuuta 1940) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat vaatturimestari Konstantin Heinonen ja Vilhelmiina Mikkilä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Suoma Sofia Ojalan kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinonen kävi seitsemän luokkaa Lapuan yhteiskoulua ja aktiiviupseerikurssin jääkärialipäällystöä varten Kadettikoulussa vuonna 1921 sekä tykistö- ja viestikurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1926. Taktiikan soveltamiskurssin hän suoritti vuonna 1927 ja komppanianpäällikkökurssin vuonna 1933.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heinonen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 23. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 17. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Ekkau-Kekkaussa sekä Aa-joella, josta hänet siirrettiin 16. huhtikuuta 1917 sairauden takia pataljoonan täydennysjoukkoon ja joutui hoidettavaksi kaularauhastulehduksen vuoksi Siemenstadtin sotilassairaalaan lähelle Berliiniä. Hän työskenteli toipilaana Siemens & Schuckertin konttorissa Berliinissä, mistä hän palasi takaisin patteriin 6. helmikuuta 1918.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Heinonen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan tykinjohtajaksi Jääkäritykistön 3. patteriin ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Kurussa, Muroleessa, Viljakkalassa ja Ylöjärvellä sekä Tampereella. Tampereen valloitukseen jälkeen suoritetun tykistön uudelleen järjestelyn myötä hänet sijoitettiin jaosjohtajaksi Jääkäritykistöprikaatin 5. patteriin ja otti sen mukana osaa Viipurin valloitukseen.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinonen palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, mistä hänet siirrettiin tykistön uudelleenjärjestelyn yhteydessä 15. heinäkuuta 1918 Vuoristotykistön 2. patteriin, josta hän erosi 1. maaliskuuta 1919 ja liittyi toukokuun alussa 1919 suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Kurikan suojeluskuntaan, missä tehtävässä oli 1. marraskuuta 1923 saakka, jonka jälkeen hänet nimitettiin Mikkelin suojeluskuntapiirin 2. alueen päälliköksi. Hänet siirrettiin 1. syyskuuta 1927 Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin 10. alueen (1. helmikuuta 1933 alkaen 9. alue) päälliköksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinonen osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 16:ssa, josta hänet siirrettiin Reservinaliupseerikoulun johtajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 4:ään. Välirauhan aikana hän palveli samassa joukko-osastossa, josta hänet kumminkin siirrettiin myöhemmin III Pataljoonan komentajaksi ja edelleen Komppanianpäälliköksi 13. Prikaatiin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|