Viheltäjähaikara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viheltäjähaikara
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes
Heimo: Haikarat Ardeidae
Suku: Syrigma
Laji: sibilatrix
Kaksiosainen nimi

Syrigma sibilatrix
(Temminck, 1824)

Alalajit[2]
  • S. s. fostersmithi
  • S. s. sibilatrix
Katso myös

  Viheltäjähaikara Wikispeciesissä
  Viheltäjähaikara Commonsissa

Viheltäjähaikara (Syrigma sibilatrix) on haikaroihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä-Amerikasta.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viheltäjähaikara voi kasvaa 53–61 cm pitkäksi. Alalajeista S. s. fostersmithi on hieman pienempi. Linnun päälaki on musta (S. s. sibilatrix) tai tummanharmaa (S. s. fostersmithi), ja päässä on pitkä töyhtö. Lajin nokka on pitkä ja väriltään vaaleanpunainen ja mustakärkinen. Silmienympärys on vaaleansininen. Viheltäjähaikaran kaula ja rinta ovat kellertävän ruskeat. Lajin selkä ja siivet ovat sinertävän harmaat, ja siivissä on ruskeaa ja valkoista raidoitusta. Vatsa ja perä ovat valkoiset.[3][4][5][6][7]

Levinneisyys ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viheltäjähaikaran levinneisyysalue on kaksiosainen. Alalajia S. s. fostersmithi tavataan Venezuelasta ja Kolumbiasta ja alalajia S. s. sibilatrix Brasilian lounaisosista Argentiinaan. Lajin elinympäristöä ovat kosteat ruohomaat. Laji liikkuu useimmiten yksin tai pareittain, mutta erityisesti kuivan kauden aikana linnut voivat kokoontua ryhmiksi. Viheltäjähaikaran ravintoa ovat hyönteiset, madot, liskot ja sammakkoeläimet.[3][4][5][6][7]

  1. BirdLife International: Syrigma sibilatrix IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Syrigma sibilatrix (TSN 174871) itis.gov. Viitattu 11.2.2023. (englanniksi)
  3. a b James Hancock, James A. Kushlan: The Herons Handbook, s. 53-57. Bloomsbury Publishing, 2010. ISBN 9781408134962 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.2.2023). (englanniksi)
  4. a b Robert S. Ridgely: Wildlife Conservation Society Birds of Brazil, s. 68. Cornell University Press, 2016. ISBN 978-0-8014-7646-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.2.2023). (englanniksi)
  5. a b Mark Pearman, Juan Ignacio Areta: Field Guide to the Birds of Argentina and the Southwest Atlantic, s. 104. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 978-1-4729-8432-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.2.2023). (englanniksi)
  6. a b David Ascanio,Gustavo Rodriguez,Robin Restall: Birds of Venezuela, s. 230. Bloomsbury Publishing, 2017. ISBN 9781472925671 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.2.2023). (englanniksi)
  7. a b Jeffrey V. Wells, Allison Childs Wells, Robert Dean: Birds of Aruba, Bonaire, and Curacao, s. 130. Cornell University Press, 2017. ISBN 9781501712869 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.2.2023). (englanniksi)