Vihdinruusu
| Vihdinruusu[1] | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Suku: | Ruusut Rosa |
| Lajikeryhmä: | Tarhagallianruusut Rosa Gallica-Ryhmä |
| Lajike: | Rosa ’Olkkala’ |
Vihdinruusu (olkkalanruusu) (Rosa ’Olkkala’) on tarhagallianruusuihin eli ranskanruusuihin (Rosa Gallica-ryhmä) tai kirkonruusuihin (Rosa Francofurtana-ryhmä) kuuluva ruusulajike.[1][2] Sille ovat tunnusomaisia tuoksuvat, yksinkertaiset, vaaleanpunaiset kukat usean kukan kukinnoissa. Kukat avautuvat peräkkäin, jolloin kukinta-aika muodostuu pitkäksi.[3][4] Ruusu kuuluu Suomen löytöruusuihin.[5] Joissakin lähteissä vihdinruusu on luokiteltu kirkonruusuihin kuuluvaksi.[1][6]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olkkalanruusu on löydetty 1990-luvun alussa Länsi-Uudeltamaalta Vihdin Olkkalan kylästä. Ruusu kasvoi pensaikkona vanhan Porintien läheisyydessä ja lähellä rautatietä, joka rakennettiin 1910-luvulla Olkkalan kartanon ja alueen teollisuuslaitosten käyttöön.[3] Sitä on löytynyt myöhemmin Kirkkonummelta (vuonna 2012) Arthur Lagerlöfin jugend-tyylisen huvilan alueelta, joka rakennettiin vuonna 1910. Huvilasta tuli vuonna 1929 Veikkolan psykiatrinen parantola, jonka puutarhaa hoiti puutarhuri.[7]
Ruusu on määritetty ranskanruusuristeymäksi,[3] mutta sen alkuperästä ei ole varmaa tietoa. On arveltu, että ruusu voisi olla Olkkalan kartanon puutarhan jonkin ranskanruusun luonnossa syntynyt risteymä.[3] DNA-tutkimukset ovat osoittaneet, että olkkalanruusussa on kirkonruusuihin kuuluvan valamonruusun perimää.[7] Nimensä olkkalanruusu on saanut löytöpaikkansa perusteella.
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]’Olkkala’ on voimakaskasvuinen ja kasvaa noin 2 metrin korkuiseksi reheväksi, pystyksi pensaaksi. Versot ovat punaruskeita, alaosastaan vihreitä. Versojen tyviosissa on runsaasti piikkejä, latvaosissa vähemmän. Lehdet ovat tummanvihreät, hieman kiiltävät ja voimakkaasti sahalaitaiset. Kukinta alkaa Suomessa kesä-heinäkuun vaihteessa ja kestää lähes neljä viikkoa. Kukinnoissa on 3–10 kukkaa, jotka aukeavat peräkkäin. Vaaleanpunaiset, keskeltä lähes valkoiset kukat ovat yksinkertaiset, halkaisijaltaan 6–8 cm. Terälehtiä on 5–7 kpl. Heteet ovat ruskeankeltaiset. Vasta-auenneen kukan tuoksu on mieto, miellyttävä, raikas, pohjatuoksuna ruusun tuoksu[8]. Kiulukat, joita muodostuu runsaasti, ovat oranssinpunaisia, pyöreitä pitkulaisia tai päärynänmuotoisia. Ruusu kasvattaa runsaasti juurivesoja. Viihtyy lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa, kuivassa tai tuoreessa, keskiravinteisessa maaperässä. Menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeillä I – IV.[3][7][9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Suomen Lajitietokeskus: Vihdinruusu – Rosa (Francofurtana-Ryhmä) 'Olkkala' Viitattu 25.11.2022.
- ↑ Rosa Gallica-ryhmä – Rosa 'Olkkala' Finto.fi - Suomalainen asiasanasto ja ontologiapalvelu. Viitattu 2.1.2021.
- ↑ a b c d e Ranskanruusu 'Olkkala' TTA-183 Luke luonnonvarakeskus. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. Viitattu 2.1.2021.
- ↑ Rosa 'Olkkala' Ranskanruusu Puutarhaset.fi. Arkistoitu 3.3.2021. Viitattu 2.1.2021.
- ↑ Löytöruusujen maailma Taimisto Tahvoset. Viitattu 2.1.2021.[vanhentunut linkki]
- ↑ Marja Aaltonen, Kristiina Antonius, Sirkka Juhanoja, Vesa Järvelin, Jaana Laamanen, Anna Nukari, Riitta Peräinen, Mia Sahramaa, Marjatta Uosukainen, Marja Uusitalo: Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet - Sivu 140 2006. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Viitattu 2.1.2021.
- ↑ a b c 'Olkkala', olkkalanruusu Simolan Rosario. Viitattu 2.1.2021.
- ↑ Taija Savilaakso: Pensasruusujen tuoksut - Rosa 'Olkkala' - Sivu 28 Opinnäytetyö - Maisemasuunnittelun koulutusohjelma. Kevät 2011. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.2.2021.
- ↑ Ranskanruusu Rosa 'Olkkala' Taimikko Ruhanen. Arkistoitu 12.5.2021. Viitattu 2.1.2021.