Video 8
| Video 8 | |
|---|---|
 Video 8 kasetti |
|
| Tyyppi | magneettinauha |
| Enkoodaus | NTSC, PAL, Secam |
| Kapasiteetti |
120 min (PAL-SP) 180 min (PAL-LP) 120 min (NTSC-SP) |
| Lukumekanismi | helical scan |
| Kirjoitusmekanismi | helical scan |
| Standardi | lomitettu kuva |
| Kehittäjä | Sony |
| Käyttötarkoitus | audiovisuaalisen materiaalin toisto ja tallennus |
Video 8 on Sonyn kehittämä kamerakäyttöön tarkoitettu videonauhurijärjestelmä. Se käyttää analogista, kasettiin pakattua magneettinauhaa, jonka leveys on kahdeksan millimetriä. Video 8 tuotiin markkinoille vuonna 1985 ja se poistui markkinoilta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.[1]
Teknologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video 8 -järjestelmässä kamera ja videonauhuri on sijoitettu samaan yksikköön eli kameranauhuriin. 1970-luvulla kehitetyissä kotikäyttöön suunnatuissa järjestelmissä, kuten CVC, kamera ja nauhuri olivat erillisiä yksiköitä.[2] Myös pöytämallisiin videonauhureihin oli mahdollista liittää erillinen videokamera.
Video 8:n erottelukyky on 240 vaakajuovaa, eli sama kuin VHS-järjestelmän. Sen äänenlaatu on parempi kuin standardi-VHS:n tai Betamaxin.[1] Video 8 käyttää samantyyppistä pyörivää kuvarumpua eli helical scan -tekniikkaa kuin VHS ja Betamax.[3] Se mahdollistaa kohtalaisen audiovisuaalisen laadun alhaisella nauhannopeudella, joka taasen mahdollistaa kompaktin kasetin.
PAL-televisiojärjestelmään tarkoitettujen Video 8 -nauhojen enimmäiskapasiteetti on standardinopeudella (SP) 120 minuuttia. Longplay (LP) -nopeudella kapasiteetti on puolitoistakertainen, mutta kuvan- ja äänenlaatu heikkenee matalamman nauhannopeuden takia. Video 8 -nauhoja on valmistettu myös 30-, 60- ja 90-minuuttisina. 60-minuuttisen nauhan pituus on 75 metriä. Nauhan sekuntinopeus standardinopeudella on noin 2 senttimetriä.
Markkinointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video 8 suunniteltiin ensisijaisesti kotikäyttöön. Sen kilpailija oli VHS-C-järjestelmä, jonka kasetin voi adapterin avulla toistaa pöytämallin VHS-nauhurissa. VHS-C-järjestelmän enimmäistallennusaika normaalinopeudella on 60 minuuttia eli puolet Video 8:n maksimista. VHS-C-kasetti on kooltaan hieman Video 8 -kasettia suurempi.[4]
Video 8 -järjestelmään valmistettiin myös pöytänauhureita, mutta ne olivat harvinaisia.[4] Järjestelmään oli saatavana jonkin verran elokuvia, jotka nekin jäivät kuriositeeteiksi.[5]
Betamovie
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen Video 8 -järjestelmää - vuonna 1983 - Sony esitteli Betamovie-kameranauhurin. Se käyttää normaalia Betamax-kasettia. Se oli kuluttajamarkkinoiden ensimmäinen kameranauhuri ja teknisesti alkeellinen. Sony korvasi sen varsin pian Video 8 -järjestelmällä. Betamovie poistui markkinoilta Betamaxin myötä.[6]
Hi8 ja Digital8
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video 8 -järjestelmästä kehitettiin paranneltu versio Hi8, joka esiteltiin 1989. Vuonna 1999 markkinoille tuotiin Digital8, jonka kilpailija oli MiniDV-järjestelmä.[1] Hi8:n erottelukyky on 400 vaakajuovaa ja Digital8:n erottelukyky on 520 vaakajuovaa. Nauhoihin perustuvat videojärjestelmät poistuivat markkinoilta 2010-luvulle tultaessa, jolloin alettiin tallentaa yksinomaan muistikorteille.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Compact Video8 (1985 – 2000s) Obsoletemedia.org. Museum of Obsolete Media. Viitattu 24.1.2019.
- ↑ [https://www.rewindmuseum.com/cvc.htm 1980. 1st ever compact video cassette (cvc) system. Technicolor 212 VCR & 412D camera.] Rewindmuseum.com. Vision International. Viitattu 24.1.2019.
- ↑ Technical overview for Audio Video Formats Azcopycats.com. AZCopyCats. Viitattu 24.1.2019.
- ↑ a b 8mm Videotape Afterdawn.com. AfterDawn Oy. Viitattu 24.1.2019.
- ↑ What fun! Video 8 pre-recorded titles. Tapeheads.net. Jelsoft Enterprises Ltd.. Viitattu 24.1.2019.
- ↑ Sony BMC-100 Totalrewind.org. Totalrewind. Viitattu 24.1.2019.
- ↑ Video Tapes: Shelf Life and Formats NostalgicMedia.com. Nostalgic Media. Arkistoitu 25.1.2019. Viitattu 24.1.2019.