Vida Lahey

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vida Lahey noin vuonna 1924.

Frances Vida Lahey (26. elokuuta 188229. elokuuta 1968) oli australialainen taidemaalari. Hän piti useita näyttelyitä vuosien 1902–1965 välisenä aikana.

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahey syntyi Pimpananassa Queenslandissa irlantilaistaustaisen viljelijän tyttäreksi. Taidemaalariksi hän opiskeli Brisbanessa kuvataiteilija Godfrey Riversin opetuksessa ja jatkoi opintojaan Melbournessa National Gallery Schoolissa.[1]

Vuonna 1915 Lahey matkusti Britanniaan, Lontooseen, osin perhesyistä, osin jatkamaan taideopintojaan. Käynnissä ollut sota vaikutti häneen syvällisesti. Vuonna 1919 hän vieraili Manner-Euroopassa ja näki alankomaalaisia asetelmamaalauksia, joista sai myös paljon vaikutteita. Hän opiskeli lyhyesti Colarossin akatemiassa Pariisissa ennen paluutaan kotimaahansa vuonna 1920.[1]

Vida Lahey: Kukkamalja, akvarelli vuodelta 1939

Vuonna 1923 hänellä oli jo näyttelyt kaikissa Australian suurimmissa kaupungeissa sekä Ranskassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Aiheinaan hänellä oli maisemia, muotokuvia ja asetelmia. 1920-luvun loppuun mennessä hän oli saanut aseman maansa naistaiteilijoiden parista ja häntä arvostettiin elävästä ja sensitiivisestä valon ja värin käytöstä. Vuonna 1927 hän matkusti jälleen Eurooppaan ja sai vaikutteita modernismista.[1]

Palattuaan kotimaahan Lahey perusti Brisbaneen kolme taidestudiota ja vuonna 1929 yhdessä huomattavasti nuoremman ystävättärensä Daphne Mayon kanssa taidesäätiön, Queensland Art Fundin (Q.A.F):n. Taidesäätiön rahoilla ylläpidettiin Queenslandin kansallisgalleriaa ja perustettiin taidekirjasto. Taidesäätiön ja Laheyn perustamien kolmen studion ansiosta Brisbanen taide-elämä oli 1930-luvulla huomattavaa.[1]

Vuonna 1941 Lahey perusti lasten taidekoulun, joka perustui hänen ajatukseensa, että taide on yleismaailmallinen kieli. Hän luennoi aiheesta yliopistossa, ja vuonna 1946 hän julkaisi pamfletin Art for All jossa kyseenalaisti modernismin ja sen luomat rumat ja monotoniset ympäristöt. Hänet palkittiin elämäntyöstään vuosina 1945 ja 1958. Nykyään Laheyn työtä taiteen ja kulttuurin puolestapuhujana yhteiskunnassa, jota taide ei kiinnostanut, pidetään merkittävämpänä kuin hänen maalauksiaan.[1]

Lahey ei solminut avioliittoa, ja hänen sanotaan olleen ujo ja pienikokoinen.[1]