Victoria Woodhull

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Victoria Woodhull
Henkilötiedot
Syntynyt23.9.1838
Homer, Ohio, Yhdysvallat
Kuollut9.6.1927
Bredon, Iso-Britannia
Vanhemmat Reuben Buckman Claflin, Roxanna Hummel Claflin
Puoliso Canning Woodhull (n. 1853-?)
Eversti James Blood (n. ?-1876)
John Biddulph Martin (n. 1883-1927)
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Victoria Claflin Woodhull (23. syyskuuta 1838 – 9. kesäkuuta 1927) oli maineikas yhdysvaltalainen suffragetti. Hän puhui muun muassa naisten oikeuksien, vapaan rakkauden ja spiritualismin puolesta. Lisäksi hän oli ensimmäinen nainen, joka perusti pankkiiriliikkeen Wall Streetille ja asettui ehdolle Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.[1]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Victoria Woodhull syntyi Homerissa, Ohiossa vuonna 1838. Hänen isänsä oli Reuben "Buck" Buckman Claflin ja äitinsä Roxanna Claflin. Victorialla oli kuusi sisarusta: Hebern, Maldon, Margaret Ann, Polly, Utica sekä Tennessee Celeste, josta tuli hyvin läheinen Victorian kanssa.

Woodhullin perhe joutui muuttamaan usein, koska Buck Claflin sotkeutui rikoksiin ja joutui helposti vaikeuksiin. Hän hankki perheen elatuksen erilaisilla huijauksilla, kuten myymällä patenttilääkkeitä ja esiintymällä valelääkärinä.

Sekä Victoria että Tennessee kokivat lapsesta lähtien omaavansa yliluonnollisia kykyjä. Victoria kertoi kolmivuotiaasta lähtien omaavansa yhteyden henkimaailmaan, hän muun muassa leikki vauvana kuolleiden sisarustensa kanssa ja kertoi saavansa yhteyden kuolleiseen naapureihin. Tennessee puolestaan pelotteli leikkitovereitaan viisivuotiaana väittämällä pystyvänsä lukemaan heidän ajatuksensa. Kun Foxin sisarukset synnyttivät spiritualistisen liikkeen 1840-luvun loppupuolella, Buck Claflin ohjasi Victorian ja Tennesseen luonnolliset taipumukset taloudellisesti kannattavaan suuntaan ja alkoi kiertämään siskosten kanssa meedioistuntoja pitäen. Istunnot osoittautuivat menestykseksi ja tuottivat riittävästi rahaa perheen elättämiseen.

Vuonna 1853 Victoria avioitui rochesterilaisen lääkärin Canning Woodhullin kanssa. Victoria oli vain 15-vuotias, ja avioliitto epäonnistui Canningin alkoholismin vuoksi. Heillä oli kaksi lasta, Byron ja Zulu Maude.[1]

Koska Canning Woodhull ei kyennyt elättämään perhettään, Victoria palasi perheensä pariin. Yhdessä siskonsa Tennesseen kanssa he olivat pääesiintyjiä Buck Claflinin organisoimalla kiertueella, jossa tarjolla oli meedioistuntoja ja Buckin kehittelemiä syöpähoitoja. Kiertueen aikana, vuonna 1866, Victoria tutustui St.Louisissa eversti James Harvey Bloodiin, josta tuli Victorian pitkäaikainen kumppani.

Vapaa rakkaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blood oli kohtelias, koulutettu ja arvostettu mies ja uskoi vapaan rakkauden oppiin. Victorialla oli nyt nimi ja teoria elämäntyylille, jota hän ja hänen sisarensa olivat eläneet. Aikana, jolloin avioero oli äärimmäisen harvinaista ja naisten vaikea saada useimmissa osavaltioissa, vapaan rakkauden kannattajat pitivät avioliittoa instituutiona, joka voi vangita ihmiset onnettomaan elämään. Heidän mielestään avioliitto olisi tunnustettava sosiaaliseksi kumppanuudeksi, ja jos suhteesta puuttuisi jokin elementti, kuten seksuaalinen tyydytys tai kumppanuus, puolisoiden tulisi antaa löytää se elementti rakastamalla useampaa kuin yhtä yksilöä. Kuten Woodhull myöhemmin kirjoitti: "Parittelu ilman rakkautta on prostituutiota."[1]

Woodhull puhui yhteiskunnan tekopyhyydestä ja kaksoisstandardeista. Avioliiton ulkopuolisissa suhteissa vain naisen piti pelättä raskautta tai aineen menettämistä. Jos puoliso teki aviorikoksen, miehen oli paljon helpompi ottaa avioero kuin naisen. Kunnialliset naiset eivät voineet myöntää julkisesti seksuaalista halua, kun taas kunnialliset miehet saattoivat käyttää prostituoitujen palveluita.[1]

New York ja ura pörssimeklarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Victoria sai avioeron Canning Woodhullista, meni naimisiin James Harvey Bloodin kanssa ja asettui New Yorkiin, minne myös Tennessee ja muu perhe muuttivat. Kaupungin älykköpiirit ja radikaalit seurustelivat Victorian salongissa. Victoria oppi heiltä, miten onneton naisten asema oli myös oikeudellisessa ja poliittisessa elämässä.[1]

Victoria perusti yhdessä siskonsa Tennesseen kanssa pankkiiriliikkeen Wall Streetille. Woodhull, Claflin & Company avattiin vuonna 1870 Cornelius Vanderbiltin tuella ja se teki sisaruksista varakkaita naisia.[1]

Ura päätoimittajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 1870 Victoria ja Tennessee hyödynsivät pörssivoittojaan ja perustivat lehden, jonka nimeksi tuli Woodhull & Claflin's Weekly. Lehti ilmeistyi kuuden vuoden ajan ja se tuli kuuluisaksi artikkeleistaan, jotka käsittelivät muun muassa sukupuolivalistusta, vapaata rakkautta, naisten äänioikeutta, spiritualismia, kasvissyöntiä ja prostituution laillistamista. Lehdessä julkaistiin ensimmäinen englanninkielinen versio Karl Marxin Kommunistisesta manifestista vuonna 1871.[1][2]

Tässä lehdessä aloitettiin myös Victoria Woodhullin presidenttikampanja.[1]

Vuonna 1872 lehdessä julkaistiin artikkeli, jossa paljastettiin aikansa julkkispastorin Henry Ward Beecherin avioliiton ulkopuolinen suhde. Artikkeli johti oikeudenkäyntiin, jossa Beecher ei kuitenkaan saanut tuomiota. Oikeudenkäynti kuitenkin toi keskustelun seksuaalisuudesta ja miesten uskottomuudesta julkisuuden valokeilaan.

Poliitikkona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa rakkaus oli Woodhullin tärkein aate. Mutta kun hän ymmärsi, kuinka vähän laillisia ja poliittisia oikeuksia naisilla todella oli, hän otti naisten äänioikeuden edistämisen myös asiakseen. Tammikuun 11. päivänä 1871 hän esitteli edustajainhuoneen oikeuskomitean edessä aloitteen naisten äänioikeudesta. Tämä oli ensimmäinen naisen tekemä aloite kongressikomitealle ja aiheutti valtavan kohun. National Woman's Suffrage Associationin (NWSA) liberaalit suffragistit kokivat toisaalta saavansa tästä näkyvyyttä, toisaalta pelkäsivät huonoa mainetta Woodhullin rakkauspuheiden takia. NWSA lähetti valtuuskunnan, mukaan lukien Susan B. Anthonyn, kuulemaan Woodhullia.[1]

NWSAn jäsenet perustivat puolueen ja pyysivät Woodhullin sen presidenttiehdokkaaksi. Osa suffrageteista halusi mieluummin vaikutttaa vanhojen puolueiden kautta, osa koki Woodhullin ajavan liikaa omaa agendaansa.[1]

Englantiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Woodhull ja hänen äitinsä alkoivat kääntyä Raamatun puoleen ja sitten katolisen kirkon oppeihin saadakseen uusia mystisiä selityksiä, eversti Bloodilla ei ollut sijaa hänen elämässään. He erosivat vuonna 1876. Pian tämän jälkeen Woodhull, hänen lapsensa, Tennie ja heidän äitinsä lähtivät Englantiin, missä he asuivat mukavasti muutaman vuoden; oletettiin, että Vanderbiltin vanhin lapsi oli huolehtinut heidän uudesta elämästään.[1]

Englannissa Woodhull jatkoi luennoimista Raamatusta, spiritualismista ja seksuaalisuudesta, mutta hänen näkökulmassaan oli huomattava ero. Nyt kun hän puhui "ihmisruumiista, Jumalan temppelistä", painopiste siirtyi seksuaalisesta toiminnasta ruumiin huomioimiseen avioliiton ja vastuun yhteydessä. Yhdessä sellaisessa luemntotilaisuudessa hän tapasi konservatiivisen pankkiirin ja miljonäärin John Biddulph Martinin. He menivät naimisiin vuonna 1882.[1]

Victoria Woodhull vieraili toistuvasti myös Yhdysvalloissa. Hän liittyi pieneen humanitaariseen puolueeseen, joka nimitti hänet presidenttiehdokkaakseen vuonna 1892. Hävittyään vaalit hän selitti toimittajalle: "Olen liian monta vuotta aikaani edelleä, ja keskivertoihmiset eivät voi vielä ymmärtää korkealentoisia ajatuksiani." [1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Woodhull, Victoria (1838–1927) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. Encyclopedia.com.. Viitattu 27.4.2024.
  2. ↑ Victoria Woodhull Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.4.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Victoria Woodhullin karikatyyri (Thomas Nast, 1872).
  • Frisken, Amanda. Victoria Woodhull's Sexual Revolution. University of Pennsylvania Press, 2004. ISBN 0-8122-3798-6
  • Gabriel, Mary. Notorious Victoria: The Life of Victoria Woodhull Uncensored. Algonquin Books of Chapel Hill, 1998, 372 sivua. ISBN 1-56512-132-5
  • Goldsmith, Barbara. Other Powers: The Age of Suffrage, Spiritualism, and the Scandalous Victoria Woodhull. New York: Harper Perennial, 1998, 531 sivua. ISBN 0-06-095332-2
  • Brough, James. The Vixens. Simon & Schuster, 1980. ISBN 0-671-22688-6
  • Meade, Marion. Free Woman. Alfred A. Knopf, Harper & Brothers, 1976.
  • Johnston, Johanna. “Mrs. Satan. The incredible saga of Victoria Woodhull.” London: Macmillan, 1967, 319 sivua.
  • Marberry, M.M. Vicky. Funk & Wagnills, A Division of Reader's Digest Books, Inc., New York. 1967.
  • Sachs, Emanie. The Terrible Siren. Harper & Brothers, 1928.
  • The Staff of the Historian's Office and National Portrait Gallery. If Elected...' Unsuccessful candidates for the presidency 1796-1968. Washington, DC: United States Government Printing Offices, 1972.
  • Antje Schrupp, Das Aufsehen erregende Leben der Victoria Woodhull (2002: Helmer).
  • Woodhull, Victoria C., Free Lover: Sex, Marriage and Eugenics in the Early Speeches of Victoria Woodhull (Seattle, 2005). Sisältää puheet: "The Principle of Social Freedom" (1872), "The Scare-crows of Sexual Slavery" (1873), "The Elixir of Life" (1873), and "Tried as by Fire" (1873–74). ISBN 1-58742-050-3.
  • Woodhull, Victoria C., Lady Eugenist: Feminist Eugenics in the Speeches and Writings of Victoria Woodhull (Seattle, 2005). Sisältää seitsemän eugeniikkaan liittyvää puhetta: "Children--Their Rights and Privileges" (1871), "The Garden of Eden" (1875, publ. 1890), "Stirpiculture" (1888), "Humanitarian Government" (1890), "The Rapid Multiplication of the Unfit" (1891), ja "The Scientific Propagation of the Human Race" (1893). ISBN 1-58742-040-6.
  • Woodhull, Victoria C., Constitutional equality the logical result of the XIV and XV Amendments, which not only declare who are citizens, but also define their rights, one of which is the right to vote without regard to sex. New York: 1870.
  • Woodhull, Victoria C., The Origin, Tendencies and Principles of Government, or, A Review of the Rise and Fall of Nations from Early Historic Time to the Present. New York: Woodhull, Claflin & Company, 1871.
  • Woodhull, Victoria C., Speech of Victoria C. Woodhull on the great political issue of constitutional equality, delivered in Lincoln Hall, Washington, Cooper Institute, New York Academy of Music, Brooklyn, Academy of Music, Philadelphia, Opera House, Syracuse: together with her secession speech delivered at Apollo Hall. 1871.
  • Woodhull, Victoria C. Martin, "The Rapid Multiplication of the Unfit". New York, 1891.
  • Davis, Paulina W., ed. A history of the national woman's rights movement for twenty years. New York: Journeymen Printers' Cooperative Association, 1871.
  • Riddle, A.G., The Right of women to exercise the elective franchise under the Fourteenth Article of the Constitution: speech of A.G. Riddle in the Suffrage Convention at Washington, January 11, 1871: the argument was made in support of the Woodhull memorial, before the Judiciary Committee of the House of Representatives, and reproduced in the Convention. Washington: 1871.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Victoria_Woodhull&oldid=22352934”