Victoria Cartier
Prudença Victorine "Victoria" Cartier (4. huhtikuuta 1867 Sorel – 1. tammikuuta 1955 Montreal) oli kanadalainen pianisti, urkuri ja pedagogi. Hän oli George-Étienne Cartierin sisaruksentytär.[1]
Cartier sai pianon- ja urkujensoiton opetusta Romain-Octave Pelletierilta. Hän piti ensimmäisen resitaalinsa Sorelissa, jossa hän myös opetti pianonsoittoa ja soitti urkuja kirkossa. Vuonna 1896 Cartier lähti Pariisiin, jossa häntä opettivat Eugène Gigout, Élie Delaborde, Louis-Albert Bourgault-Ducoudray ja Hortense Parent. Pariisissa oleskellessaan hän myös tutustui Théodore Duboisiin, Raoul Pugnoon ja Camille Saint-Saënsiin. Palattuaan Montrealiin Cartier hän perusti École de piano Paris-Montréalin, jossa noin 25 vuoden ajan opetettiin musiikkia ranskalaisten mestarien opein. Lokakuussa 1898 Cartier piti Gigout'n hänelle omistaman urkukappaleen Rhapsodie sur des airs canadiens ensiesityksen.[1]
Cartier teki useita muitakin Euroopan-matkoja ja opetti useissa eri laitoksissa. Hänen oppilaidensa joukossa olivat Alfred Lamoureux, Jean Leduc, Éviola Plouffe ja Esther Wayland.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Auktoriteettitunnisteet: Taiteenala |
|---|
