Viattoman sininen taivas
Viattoman sininen taivas | |
---|---|
Himlen är oskyldigt blå | |
Ohjaaja | Hannes Holm |
Käsikirjoittaja | Hannes Holm |
Tuottaja | Patrick Ryborn |
Säveltäjä | Mattias Bärjed |
Kuvaaja | Göran Hallberg |
Leikkaaja | Fredrik Morheden |
Tuotantosuunnittelija | Jan-Olof Ågren |
Pukusuunnittelija | Anna Hagert |
Pääosat |
Bill Skarsgård Peter Dalle Josefin Ljungman |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Ruotsi |
Tuotantoyhtiö | Fladen Film |
Levittäjä |
Netflix Nordisk Film TrustNordisk |
Ensi-ilta | 2010 |
Kesto | 112 min |
Alkuperäiskieli | ruotsi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Viattoman sininen taivas (Himlen är oskyldigt blå) on ruotsalainen draamaelokuva vuodelta 2010. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Hannes Holm, ja pääosissa näyttelevät Bill Skarsgård, Peter Dalle ja Josefin Ljungman.
Elokuva perustuu tositapaukseen vuodelta 1975, kun poliisi paljasti amfetamiinia valmistavan Sandhamn-liigan, joka piti pääpaikkanaan Ruotsin kuninkaallisen pursiseuran omistamaa ravintolaa ja hotellia.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]17-vuotias lukiolaispoika Martin (Bill Skarsgård) kärsii isänsä alkoholismista ja onnistuu saamaan koulutoverinsa, vauraan perheen pojan avulla kesätyöpaikan poissa kotoa, hienon pursiseuran ravintolasta Tukholman saaristossa. Ravintolan johtaja mieltyy nuoreen Martiniin, mutta vasta kun on liian myöhäistä, Martin tajuaa joutuneensa ravintoloitsijan huumeliigan apupojaksi.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bill Skarsgård: Martin
- Peter Dalle: Gösta
- Josefin Ljungman: Jenny
- Amanda Ooms: Siv
- Björn Kjellman: Nils
- Adam Pålsson: Micke
- Rasmus Troedsson: Ulf
- Annika Olsson: Ann-Britt
- Peter Engman: Kenta
- Gustave Lund: Nalle
- Erik Johansson: Jonte
- Stig Engström: Fritz
- Elin Klinga: Marketta
- Leif Andrée: Stig
Peter Dalle oli ehdolla parhaan miessivuosan Guldbagge-palkinnon saajaksi ja elokuvaaja Göran Hallberg parhaan kuvauksen sarjassa samassa kilpailussa.
Elokuva ensiesitettiin Suomessa Yle Fem -kanavalla 6.10.2013. Se on esitetty myös 7.9.2014[2] ja 19.6.2015.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Peltonen, Timo: Aikuistumisen outo kesä, Tunnelmallinen ruotsalaisdraama keräsi ansaittuja kehuja kotimaassaan (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat 6.10.2013. Viitattu 8.9.2014.
- ↑ Viattoman sininen taivas Elonet.