Vetoraha
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Vetoraha (ruots. vadepenning) oli 1734–1965 Suomessa käytössä ollut rahasumma, joka maksettiin alioikeuden tuomarille haluttaessa hakea muutosta alioikeuden riita-asiassa antamaan lopulliseen päätökseen hovioikeudesta. Veto oli määrämuotoinen tyytymättömyyden ilmoittamistapa ja muutoksenhakukeino.
Vetorahan suuruus oli aluksi 3 taaleria, vuodesta 1926 lähtien 50 markkaa ja vuodesta 1963 lähtien 50 penniä vuoteen 1965 saakka, jolloin vetoraha kokonaan poistettiin.[1][2][3]
Vetorahasta säädettiin oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa. Vetorahan maksamisesta saattoi saada vapautuksen varattomuuden perusteella[4] ja vuodesta 1956 lähtien silloin, kun asianosaiselle myönnettiin maksuton oikeudenkäynti.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966
- ↑ Pentti Ahmas: Oikeudenkäynnin yhdenmukaistaminen 1800-luvulla (PDF) Väitöskirja. 10.6.2005. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 14.8.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Asetus 21/1868
- ↑ Laki 212/1955