Veskelys

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Veskelys (kunta))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Veskelys
Вешкелица, Veškelitsa
Veškelüs
Kangasjärveltä siirretty Pyhän Georgioksen tsasouna.
Kangasjärveltä siirretty Pyhän Georgioksen tsasouna.
vaakuna
vaakuna

Veskelys

Koordinaatit: 61°55′0″N, 32°49′20″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Suojärven piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 640,8 km²
Väkiluku (2012) 564
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)









Veskelyksen kunta Suojärven piirin kartalla.

Veskelys[1] (ven. Ве́шкелица, Veškelitsa; karjalaksi Veškelüs[2]) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Suojärven piirissä Venäjällä. Se sijaitsee seitsemän pienen järven rannalla 38 kilometriä Suojärveltä kaakkoon. Kunnassa on 564 asukasta (vuonna 2012)[3].

Maantiede ja asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veskelyksen kunnan pinta-ala on 640,8 neliökilometriä[4]. Se rajoittuu pohjoisessa Suojärven piirin Naistenjärven ja lännessä Suojärven, koillisessa Kontupohjan piirin Petrovskin sekä idässä ja etelässä Prääsän piirin Essoilan ja Vieljärven kuntiin[5]. Pinta-alasta 91,6 % on metsää ja 5,8 % vesistöjä[6].

Seudun maisemaa leimaavat harjut ja kukkulat, joiden välissä on järviä ja soita[7]. Tärkein joki on Suojoki[8]. Kunnan itärajalla sijaitsee Säämäjärvi[9].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluvat Arkoilan, Hautavaaran ja Hyrsylän kylät sekä Ignoilan asutus. Hautavaarassa oli 27 asukasta vuonna 2007 ja muissa vain muutama asukas.[3] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 52 % on kansallisuudeltaan karjalaisia, 37 % venäläisiä, 4 % valkovenäläisiä, 2 % suomalaisia ja 1 % ukrainalaisia[10].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veskelys mainitaan ensimmäisen kerran 1400-luvun asiakirjassa. Sen kautta kulki Aunuksen ja Lintujärven pogostan välinen talvitie.[11] Kylän nimi perustunee tienviittaa tarkoittavaan sanaan[12].

Karjalaisten asuttama kyläryhmä koostui aikaisemmin paristakymmenestä pienestä asutuksesta, jotka ovat sittemmin sulautuneet yhteen. Veskelyksen ortodoksinen seurakunta tunnetaan 1840-luvulta lähtien.[12] 1900-luvun alussa seudun kylät muodostivat Aunuksen läänin Petroskoin kihlakunnan Säämäjärven volostiin kuuluneen Veskelyksen kyläkunnan[13]. 1920-luvulla perustettiin aluksi Säämäjärven ja myöhemmin Prääsän piiriin kuulunut Veskelyksen kyläneuvosto. Vuonna 1933 sen 38 asutuksessa oli yli 2 000 asukasta, joista lähes kaikki olivat karjalaisia.[14][15]

Nykyinen kunta sijaitsee osittain Suomen Neuvostoliitolle luovuttaman entisen Suojärven kunnan itäosassa olleella Hyrsylän mutkan alueella. Sotien jälkeen Veskelyksen kyläneuvosto liitettiin Suojärven piiriin. Vielä vuonna 1960 se käsitti 23 kymmenen kilometrin säteellä sijainnutta asutuskeskusta. Kyliä olivat Arkoila, Harittana eli Harittanankylä (ven. Haritgora), Hoškoila, Indžuniemi eli Insuniemi (Inžunavolok), Kaššanlampi eli Kamoilampi (Kašalilamba), Kyyröinselkä eli Kyyrenselkä (Kjurenselga), Lagilampi eli Lakilampi (Lagilamba), Laazaristo eli Lasaristo (Lazaristo), Loginselkä eli Lokinselkä (Loginselga), Makkoila, Meloila eli Luhtanselkä (Luhtanselga), Niikkoila (Nikkoila), Padagja, Padaniekkoi eli Pataniekka (Padanikka), Paušoila eli Pausoinkylä (Pavšoila), Pedrinmiidri eli Petri (Pedri), Vaatši eli Niiniselkä (Niniselga), Vaatšoila eli Vatsoila (Vattšoila), Vehkuselkä (Vehkuselga) ja Veskelyksen pääkylä. Lisäksi kyläneuvostoon kuuluivat Pappilan asutus ja asema sekä Zastavan asema. Hyrsylän kylät kuuluivat Hautavaaran kyläneuvostoon.[16]

Veskelyksen kunta muodostettiin Venäjän kuntauudistuksessa vuonna 2006 entisistä Veskelyksen ja Suojoen kylähallinnoista. Tätä ennen Veskelyksen kylähallintoon kuuluivat Arkoila, Harittana, Hyrsylä, Ignoila, Kaššanlampi, Lagilampi, Veskelys ja Zastava eli Veskelyksen asema.[17]

Liikenne ja talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veskelyksen kautta kulkee Petroskoin ja Suojärven välinen maantie A133, josta haarautuu tie Ignoilaan. Kylistä on Hyrsylää lukuun ottamatta linja-autoyhteydet Suojärvelle. Lähin rautatieasema on Suojärvellä.[18]

Paikallisia elinkeinoja ovat julkiset palvelut, kauppa ja metsäteollisuus. Tärkeimmät veronmaksajat ovat Ignoilan vesivoimalaitos ja Suojärven metsätalous. Maataloutta edustaa kolme yksityistilaa. Osa väestöstä saa elantonsa palstaviljelmistään ja osa käy töissä kunnan ulkopuolella.[19]

Kyläkuva ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veskelyksen kylä koostuu etupäässä puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista, jotka on rakennettu pittoreskisti järvien rannoille. Keskustassa on muutamia kerrostaloja.[20] Palveluihin kuuluvat keskikoulu, lastenkoti, etnokulttuurikeskus, kirjasto, lääkintäasema, posti, pankki ja neljä kauppaa[21]. Kylässä on vesijohto, mutta ei viemäriverkkoa. Keskuslämmitys kattaa koulun ja kerrostalot, muut asuintalot lämmitetään puilla.[22]

Nähtävyydet ja matkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indžuniemeltä on löydetty kolme kivikautista asuinpaikkaa. Harittanalla, Kaššanlammella ja Paušoilalla on historiallisen asutuksen status. Kunnan huomattavin nähtävyys on Kangasjärven (ven. Kangozero) kylästä Veskelykseen vuonna 1989 siirretty Pyhän Georgioksen tsasouna, joka on valtakunnallinen suojelukohde. Muita rakennusmuistomerkkejä ovat Indžuniemen, Kaššanlammen, Niiniselän ja Paušoilan tsasounat sekä Hautavaaran, Harittanan ja Veskelyksen vanhat asuintalot ja talousrakennukset. Kulttuuriperintökohteisiin kuuluu myös Indžuniemen karsikkometsä. Kunnassa on kaksi jatkosodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden hautapaikkaa.[23]

Kunnan matkailupotentiaali perustuu sen luontoon ja kulttuurinähtävyyksiin. Keskuskylässä juhlitaan helluntaisin perinteisiä Veskelyksen markkinoita.[12] Majoitusta tarjoavat Indžuniemen vierasmaja ja Lagilammen lomakylä[24][25]. Suunnitteilla on lomakylän perustaminen Särätsjoen suuhun, vierasmajan rakentaminen Kaššanlammelle sekä leirintäalueiden järjestäminen Ignoilaan ja Niiniselkään.[26]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 275. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2
  2. ↑ Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 15. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  3. ↑ a b Generalnyi plan, s. 17.
  4. ↑ Generalnyi plan, s. 24.
  5. ↑ Generalnyi plan, s. 16–17.
  6. ↑ Generalnyi plan, s. 24–25.
  7. ↑ Generalnyi plan, s. 14.
  8. ↑ Generalnyi plan, s. 15.
  9. ↑ Generalnyi plan, s. 16.
  10. ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 3.3.2014. (venäjäksi)
  11. ↑ Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 210. Petrozavodsk: PetroPress, 2007. ISBN 978-58430-0123-0
  12. ↑ a b c Otdyh v Karelii ticrk.ru. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 3.3.2014. (venäjäksi)
  13. ↑ Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 28. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  14. ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 60–61. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  15. ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 35. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  16. ↑ Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 53, 55. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  17. ↑ Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6
  18. ↑ Generalnyi plan, s. 9, 50.
  19. ↑ Generalnyi plan, s. 19–22.
  20. ↑ Generalnyi plan, s. 25, 32.
  21. ↑ Generalnyi plan, s. 43–46.
  22. ↑ Generalnyi plan, s. 49.
  23. ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 3.3.2014. (venäjäksi)
  24. ↑ Turistitšeskaja baza Inžunavolok ingunavolok.ru. Viitattu 3.3.2014. (venäjäksi)
  25. ↑ Baza otdyha Lagilamba ticrk.ru. Arkistoitu 31.10.2013. Viitattu 3.3.2014. (venäjäksi)
  26. ↑ Generalnyi plan, s. 52.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Veskelys&oldid=22819807”