Verta käsissämme
| Verta käsissämme | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | William Markus |
| Käsikirjoittaja | Volodja Semitjov |
| Perustuu | Mika Waltarin pienoisromaaniin "Ei koskaan huomispäivää!" (romaani,1942); ilmestyi ensin "Kevät uuden maailmansodan varjossa" -nimisenä jatkokertomuksena Kuva-lehdessä 2/1942-11/1942. |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Einar Englund |
| Kuvaaja | Kauno Laine |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Pääosat |
Elina Pohjanpää Jussi Jurkka Tauno Palo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF |
| Ensi-ilta | 21. marraskuuta 1958 |
| Kesto | 82 min |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Verta käsissämme on suomalainen elokuva vuodelta 1958. Se perustuu Mika Waltarin pienoisromaaniin Ei koskaan huomispäivää. Elokuvan ohjasi William Markus. Käsikirjoituksesta vastasi Volodja Semitjov. Tuottajana toimi Toivo Särkkä.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elina Pohjanpää - Astrid Bergas
- Jussi Jurkka - Viktor Aaltona
- Tauno Palo - Rolf Bergas
- Pentti Siimes - Raul Bergas
- Leo Riuttu - tohtori Linnamo
- Kaarlo Halttunen - Toivo Hietari
- Tarmo Manni - runoilja Peter
- Mikko Niskanen - taiteilija
- Toivo Mäkelä - hovimestari
- Paavo Hukkinen - tarjoilija
- Tauno Söder - mies konttorissa
- Anu Kilpiö - sairaanhoitaja
- Kaarlo Wilska - sotavanki
- Maija-Liisa Pohjola - vaimo asemalla
- Alice Lyly - äiti asemalla
- Annikki Linnoila - vaimo asemalla
- Sointu Kouvo - nainen asemalla
- Matti Lehtelä - sotamies asemalla
- Kauko Vuorensola - sotamies asemalla
- Uljas Kandolin - sotamies asemalla
- Vilho Ruuskanen - Antti
- Varma Lahtinen - Antin vaimo
- Valle Vanhatalo - vankikarkuri
- Irja Rannikko - nainen ruumiin katkopaikalla
- Kyösti Erämaa - mies ruumiin kätköpaikalla
- Kaisu Leppänen - Aaltonan naapuri
- Pertti Åkerberg - yliajettu poika
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kymmenen vuoden sotavankeudesta palaava kapteeni Viktor Aaltona (Jussi Jurkka) saa työpaikan vanhan aseveljen ja ystävänsä Rolf Bergasin (Tauno Palo) yhtiöstä ja tutustuu myös tämän Astrid-vaimoon (Elina Pohjanpää). Bergas palkkaa Aaltonan suuryhtiönsä palvelukseen suhdannetarkkailijaksi. Viktor ja Astrid aloittavat salasuhteen ja viettävät romanttisen viikon maalla, josta palatessaan he ajavat vahingossa autolla pienen pojan päälle. He kätkevät pojan ruumiin metsään. Kun uutinen lapsen surmasta leviää sanomalehtiin, Viktorin ja Astridin syyllisyydentunne kasvaa kasvamistaan.[1]
Sensuurikohu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtion elokuvatarkastamo kielsi jännityselokuvan ensin kokonaan ja vain pari tuntia ennen ensi-iltaa.[2] Ilta-Sanomat otsikoi Waltarin tyrmistyksestä.[2] "Noin vuosi sitten ei filmisensuurilla olisi ollut sanaakaan leikattavana. Olosuhteet ovat muuttuneet. Muistelmakirjat ym. ovat herättäneet ärtymystä", sanoi Waltari.[2]
Elokuvatarkastamon asiantuntijoina toimivat ylipoliisipäällikkö Fjalar Larva, sekä asiantuntijat Kaarlo Leinonen ja Arno Linnoila. Mika Waltari arvosteli elokuvatarkastamon päätöstä, hänen mielestään elokuvan moraali oli vedenpitävä.[3]
Elokuvatarkastoman täyskiellon ympärillä vallitsi syvä epätietoisuus. Syitä näytti olevan kaksi. Ensimmäinen oli takaa-ajokohtaus, jossa poliisi ampuu pakenevaa vankia. Toinen oli ajokohtaus, jossa Victor Aaltona ajaa autollaan pikkupojan yli ja kätkee ruumiin metsään peittääkseen tekonsa.[3]
"Valtion elokuvatarkastamon viime perjantaina juuri elokuvan ensi-illan kynnyksellä tekemä kielteinen päätös on herättänyt runsaasti kyselyjä, minkä vuoksi filmi kiellettiin. Tarkastamo piti hyvien tapojen vastaisena kohtausta, jossa filmin päähenkilö ajettuaan autolla pikkupojan yli kantoi tämän ruumiin metsään peittääkseen tekonsa. Tarkastamo katsoi tämän kohtauksen olevan huonona esimerkkinä, koska nykyisin tapahtuu vastaavanlaisia rikoksen peittämisyrityksiä tuon tuostakin maanteillämme. Ulkopolitiikalla ei elokuvan kieltämisessä ollut minkäänlaista osaa." (Uusi Suomi, 18.6.1958)[3]
Elokuvan ulkopoliittinen osuus perustui siihen, että elokuvassa näytettiin neuvostosotilaiden ottavan suomalaisia sotilaita vangiksi toisen maailmansodan aikana. Suomalaiset sotilaat vietiin vankileirille.[1] Kiellon syyksi ajateltiin yleisesti sotavankeusjaksoon liittyviä poliittisia syitä.[2][4]
Elokuvatarkastamo joutui perääntymään suuren lehdistökohun seurauksena.[2] Elokuva sai ensi-illan neljä päivää myöhemmin.[2]
Sensuurikohu toi elokuvalle runsaasti huomiota ja sensuurikohua hyödynnettiin, koska elokuvaa markkinoitiin "vain 7 sekuntia lyhennetty” -lauseella.[5]
Suosio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai hyvän vastaanoton aikalaiskriitikoilta. ”Verta käsissämme on tyypillinen näyte siitä, miten hieno romaani sellaisenaan ei sovellu filmattavaksi, vaan vaatii elokuvan vaatimusten mukaisen käsittelyn”, Aamulehden Olavi Veistäjä kirjoitti.[6]
MTV esitti elokuvan tv-ensi-illan 13.11.1965. Elokuva keräsi 860 000 katsojaa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Finna: Verta käsissämme. Suomen Filmiteollisuus Oy, 1958. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.4.2023).
- ↑ a b c d e f Tuomo Olkkonen: Natsielokuvat kiellettiin välirauhan jälkeen Tiellä sananvapauteen. Viitattu 6.4.2023.
- ↑ a b c Waltari valkokankaalla: Verta käsissämme waltari.lasipalatsi.fi. Viitattu 6.4.2023.
- ↑ Jari Sedergren: Suomessa on koettu sata vuotta elokuvasensuuria Tiellä sananvapauteen. Viitattu 6.4.2023.
- ↑ Laura Glad: Tänään tv:ssä: Sensuurin kieltämä kotimainen elokuva – yksi kohtaus nosti aikanaan kohun Ilta-Sanomat. 15.12.2016. Viitattu 6.4.2023.
- ↑ Jouni: Tänään TV:ssä kotimainen leffa, jonka sensuuri kielsi kokonaan Mesta.net. Viitattu 6.4.2023.