Verojyvät
Verojyvät oli se osa maaveroa, joka veronosoituksen mukaan suoritettiin rukiina ja ohrina. Verojen suorittaminen viljana loppui, kun maaverot lakkautettiin Suomessa vuoden 1925 alusta alkaen.[1] Ruotsissa annettiin 24. joulukuuta 1627 kuninkaallinen päätös ja selitys, jonka mukaan maaveron viljana suoritettavan osan tuli olla puoliksi ruista ja puoliksi ohraa. Säännöstä kuitenkin poikettiin joissakin osissa valtakuntaa. Jos kruunu vaati, oli verojyvät suoritettava luonnossa eli kuivattuna viljana. Samoin oli veronosoitukseen otettujen kaurojenkin laita. Jos kruunulla ei ollut viljan tarvetta, verojyvät maksettiin rahana verohinnan mukaan. Veronmaksajalla oli kuitenkin aina oikeus suorittaa verojyvät viljana. 22. heinäkuuta 1803 annettu kuninkaallinen asetus vahvisti menettelyn jatkumisen entisenlaisena. Keisarillinen julistus 12. marraskuuta 1847 sääti, että kruunun niin vaatiessa oli kaksi kolmasosaa verojyvistä suoritettava viljana ja yksi kolmasosa rahana keskiverohinnan mukaan. Jos verojyvien viljana suorittamista ei vaadittu, oli veronmaksajalla oikeus suorittaa koko vero rahana.[2]