Verner Weckman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Verner Weckman
Verner Weckman
Maa:  Suomi
Miesten kreikkalais-roomalainen paini
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Ateena 1906 (välikisat) 85 kg
Kultaa Kultaa Lontoo 1908 93 kg
Hopeaa Hopeaa Ateena 1906 (välikisat) sarjavoittajat
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Duisburg 1905 (epäv.) yli 85 kg

Johan Verner Weckman (26. heinäkuuta 1882 Loviisa – 22. helmikuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen olympiaurheilija ja teollisuusmies. Hän oli kreikkalais-roomalaisen tyylin painija ja Suomen ensimmäinen olympiavoittaja.[1] Weckman voitti niin sanotuissa Ateenan välikisoissa 1906 kultaa kreikkalais-roomalaisen painin keskiraskaassa sarjassa. Samoissa kisoissa hän otti hopeaa sarjavoittajien kisassa (avoimessa sarjassa). Myöhemmin hän toimi Suomen Kaapelitehdas Oy:n toimitusjohtajana ja sai vuorineuvoksen arvonimen.

Weckman syntyi maanviljelijän poikana ja kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin lyseosta vuonna 1902. Sirkuksen ammattipainijoiden innoittamana Weckman alkoi harrastaa painia ja voitti yli 70 kg:n sarjan Suomen-mestaruuden vuonna 1904[2]. Vastustajana oli tuolloin kuuluisa voimamies ja toinen tuleva olympiavoittaja Verner Järvinen. Vuonna 1905 Weckman siirtyi opiskelemaan Saksaan Karlsruhen teknilliseen korkeakouluun ja voitti samana vuonna keväällä Duisburgissa kreikkalais-roomalaisen painin raskaan sarjan epävirallisen maailmanmestaruuden.

Ateenan välikisoissa 1906 Weckmanista tuli ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja 29. huhtikuuta[3] tämän voitettua loppuottelussa itävaltalaisen Rudolf Lindmayerin. Ottelussa oli itävaltalainen mattotuomari, joka ei tahtonut hyväksyä Weckmanin ensimmäistä selätystä, mutta kun Weckman selätti vastustajansa vajaata minuuttia myöhemmin uudelleen ja kehotti tuomaria laittamaan sormensa Lindmayerin hartioiden ja maton väliin, oli tämän pakko myöntyä.

Vuoden 1908 Lontoon olympialaisten keskiraskaan sarjassa 22. heinäkuuta Weckman oli ensimmäisen kierroksen lepovuorossa. Seuraavalla kierroksella hän voitti skotlantilaisen William Westin alle kahdessa minuutissa selätyksellä. Toinen ottelu oli ruotsalaista Fritz Larssonia vastaan ja se päättyi Weckmanin voittoon neljän minuutin painin jälkeen. Seuraava ottelu unkarilaista Hugó Payriä vastaan kesti viisi ja puoli minuuttia, kunnes Weckman voitti ottelun ja selviytyi loppuotteluun kaikki ottelunsa selätyksellä voittanutta Yrjö Saarelaa vastaan. Loppuottelu käytiin paras kolmesta -menetelmällä, eli olympiakultaan vaadittiin kaksi voittoa. Saarela voitti ensimmäisen ottelun, kun hän sai Weckmanin siltaan ja lopulta murrettua sillan. Ottelu kesti 4 minuuttia ja 22 sekuntia. Toisessa ottelussa Weckman joutui taas siltaan, mutta selviytyi tilanteesta ja sai selätettyä Saarelan ajassa 5.07. Kolmannessa ratkaisevassa loppuottelussa painijat keskustelivat keskenään ja Weckman sai selätettyä Saarelan, kun ottelua oli käyty 16 minuuttia ja 10 sekuntia. Heikki Lehmusto on myöhemmin vihjannut, että Weckman olisi lahjonut Saarelan häviämään ottelun tahallisesti.[4]

Weckman lopetti aktiiviuransa olympiavoittoon. Koska Kansainvälinen Olympiakomitea ei laske vuoden 1906 välikisojen saavutuksia virallisiksi, Weckman on vuoden 1908 Lontoon olympiavoiton ansiosta ensimmäinen Suomen virallisen olympiakultamitalin voittaja.

Urheilu-uran jälkeen Weckman toimi insinöörinä Venäjällä 1909–1921 ja sen jälkeen Suomen Kaapelitehdas Oy:n palveluksessa edeten toimitusjohtajaksi asti (1937–1955). Vuonna 1953 hän sai vuorineuvoksen arvonimen.[1] Hän oli myös Helsingin Atleettiklubin kunniajäsen.

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Olympiakultaa 1908 (kreikkalais-roomalainen paini, 93 kg)
  • Ateenan välikisoissa 1906 kultaa (kreikkalais-roomalainen paini, sarja 85 kg) ja hopeaa (sarjavoittajien sarja)
  • Epävirallinen maailmanmestaruus 1905 (kreikkalais-roomalainen paini, yli 85 kg)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 570. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  2. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 276. Otava, 1970.
  3. ↑ Siukonen, Markku & Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 12. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9
  4. ↑ Erola, Lasse: Suomalaisten olympiavoittojen tarinat, s. 5–7. Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2016. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jyrki Vesikansa: Nokian Nalle – Vuorineuvos Björn Westerlundin elämänvaiheita. Otava, 2004. ISBN 951-1-19388-0 – kirja kertoo Weckmanin toimista Suomen Kaapelitehtaalla
  • Timo Soukola ja Martti Häikiö: Weckman, Verner (1882–1968) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 13.6.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Verner_Weckman&oldid=22762265”