Verner Tallqvist
Josef Verner Tallqvist (29. kesäkuuta 1862 Kirkkonummi – 8. toukokuuta 1960 Helsinki) oli suomalainen kansantalous- ja tilastotieteilijä. [1][2]
Tallqvistin vanhemmat olivat kirkkoherra, rovasti Johan Stefan Tallqvist ja Johanna Sofia Rindell. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta 1879 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1884 sekä filosofian maisteriksi, lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1886. Tallqvist opiskeli myös Pariisissa 1884–1885 ja Berliinissä 1886–1887. Hänestä tuli riemumaisteri ja riemutohtori vuonna 1936.[1][2]
Tallqvist oli Helsingin yliopiston dosenttina 1886–1922, sai professorin arvonimen 1919 ja oli kansantalouden vt. professorina 1918-1924 sekä kansantalouden ja tilastotieteen ylimääräisenä professorina 1922–1929. Hän oli Ekonomiska Samfundets Tidskriftin päätoimittaja 1920–1947.[3]
Hänen veljensä oli itämaisten kielten professori Knut Tallqvist.[3]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Recherches statistiques sur la tendance à une moindre fécondité des mariages, väitöskirja (1886)
- Bidrag till belysande af det svenska myntets historia i Finland sedan år 1808 (1900)
- En blick på Finlands banks utlåningspolitik sedan år 1868 (1900)
- Antika grundvalar för teorierna om kreditens ekonomiska natur (1914)
- Merkantiliska banksedelteorier (1920)
- I valutafrågan (1924) (Suom. Valuuttakysymys ja sen ratkaisemisen edellytykset, 1924)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ a b Aikalaiskirja 1934
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8 p. 1036
