Veritimantti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo konfliktialueilta tuoduista timanteista. Aiheesta tehdystä elokuvasta, katso Blood Diamond – veritimantti.
Timanttien huuhdontaa Sierra Leonessa.

Veritimantti (myös konfliktitimantti[1] tai sotatimantti[2]) tarkoittaa sota-alueelta kaivettuja timantteja, jotka myydään sodan tai kapinan rahoittamiseksi. Esimerkiksi Sierra Leonen kapinallisarmeija rahoitti veritimanteilla vuosina 1991–2002 käytyä sisällissotaa.[3] Myös Kongon demokraattisesta tasavallasta, Angolasta ja Liberiasta on viety veritimantteja.[1] Venäjän hyökkäyssodan 2022- seurauksena myös venäläistimantit saivat veritimanttien leiman.[4]

Veritimanttikaupan estämiseksi on kehitetty niin sanottu Kimberleyn prosessi, jonka tarkoituksena on varmistaa etteivät kapinalliset voi rahoittaa timanttien avulla sotaa. Järjestelmä otettiin käyttöön 2003 ja siihen kuuluvat maat ottavat vastaan timantteja vain toisista prosessiin sitoutuneista maista. Tuottajamaassa viranomaiset varmentavat timanttien lähteen ja pakkaavat ne sinetöityihin laatikoihin. Maahantuojavaltioissa puolestaan varmistetaan aitoustodistus ja sinetti. Global Witness -kansalaisjärjestön mukaan 1990-luvun puolivälissä maailmalla myydyistä timanteista 15 prosenttia oli peräisin konfliktialueilta, mutta 2000-vuosikymmenen puoliväliin mennessä osuus oli pudonnut prosenttiin.[2]

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veritimanttikaupasta on tehty muun muassa elokuvat Blood Diamond – veritimantti (2006) ja Kuolema saa odottaa (2002). Yhdysvaltalainen artisti Kanye West on tehnyt Sierra Leonen veritimanteista kappaleen ”Diamonds from Sierra Leone”.

  1. a b Lappalainen, Elina: Valvonnalla veritimantteja vastaan. Helsingin Sanomat, Määritä ajankohta! HS arkisto (maksullinen). Viitattu 3.2.2011.
  2. a b Manninen, Mari: Sinetöidyssä laatikossa maailmalle. Helsingin Sanomat, 20.12.2006. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 3.2.2011.
  3. Lappalainen, Elina: Timanttikaupan todistaja. Helsingin Sanomat, 10.5.2009. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 3.2.2011.
  4. Barbara Moens: Russian diamonds lose their sparkle in Europe 27.1.2023. Politico, politico.eu. Viitattu 11.11.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]