Veripunakämmekkä
| Veripunakämmekkä | |
|---|---|
_-_Niitv%C3%A4lja_soo.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
| Suku: | Liuskakämmekät Dactylorhiza |
| Laji: | incarnata |
| Alalaji: | cruenta |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Veripunakämmekkä[1] eli verikämmekkä (Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta) on liuskakämmeköihin kuuluva, lähinnä Pohjois-Euroopassa tavattava punakämmekän alalaji. Suomessa alalajia tavataan harvinaisena ja se on rauhoitettu luonnonsuojelulailla Ahvenanmaata lukuun ottamatta.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veripunakämmekkä kasvaa noin 15–30 senttimetriä korkeaksi. Sen juurimukulat ovat muiden liuskakämmeköiden tapaan syvään liuskaisia. Varsi on tanakka ja paksu, ja sen yläosa on purppuranpunainen. Varren ylin lehti ulottuu kukinnon tasalle. Lehdet ovat sirottavia, enintään viisi kertaa leveytensä pituisia ja molemmilta puolilta punaruskeatäpläisiä. Joillakin kasvupaikoilla tavataan yksilöitä, joiden lehdet ovat kauttaaltaan ruskean värin peitossa. Kukinto on tiheähkö, runsaskukkainen tähkä. Kukat ovat voimakkaasti kirjaillut tummemman purppuraisella värillä vaaleanpunaisen pohjan päällä. Usein kirjailua on huulen lisäksi myös muissa kehälehdissä. Huuli on kapea ja lähes ehyt. Veripunakämmekkä kukkii kesä-heinäkuussa.[3][4]
Veripunakämmekkä muistuttaa läheisesti toista Suomessa tavattavaa punakämmekän alalajia suopunakämmekkää (subsp. incarnata). Lajin tunnistamista vaikeuttaa sen monimuotoisuus ja että sen ulkomuoto vaihtelee huomattavasti alueittain. Laji myös risteytyy muiden liuskakämmeköiden kanssa.[5] Punakämmeköiden monimuotoisuus on merkki siitä, että laji on ilmeisen nuori ja kehittyvä, ja se muodostaa nopeasti eriytyviä erilaisia ekotyyppejä.[6]
Varsinkin Suomessa ongelmia tuottaa kasvin sekoittaminen suopunakämmekän muunnokseen (D. incarnata subsp. incarnata var. hyphaematodes).[7]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veripunakämmekkä on selvästi suopunakämmekkää harvinaisempi kasvi Euroopassa. Sen levinneisyys on keskittynyt Alpeille, Irlantiin, Fennoskandiaan ja Baltian maihin, minkä lisäksi sitä kasvaa ilmeisen laajalla alueella Venäjällä Keski-Siperiaan saakka.[8] Suomessa veripunakämmekkä on suhteellisen harvinainen kasvi. Yleisimmillään se on Ahvenanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Etelä- ja Keski-Lapissa. Muualta Suomesta tunnetaan vain satunnaisia löytöjä.[5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veripunakämmekkä kasvaa lettosoilla ja lyhytheinäisillä rantaniityillä. Sitä pidetään kalkinsuosijana. Kasvi on merkittävästi harvinaistunut kasvupaikkojen kuivatuksen johdosta. Myös rantaniittyjen umpeenkasvu laidunnuksen loputtua on johtanut kasvupaikkojen tuhoutumiseen.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hakalisto, Sirkka: Verikämmekkä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 129–130.
- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Veripunakämmekkä – Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta Laji.fi. Viitattu 9.3.2021.
- ↑ Suomen ympäristökeskus: Suomessa rauhoitetut ja rauhoittamattomat kämmekät Viitattu 24.9.2009.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 502.
- ↑ Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio, s. 729. (suom. S. Vuokko & H. Väre) Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ a b c Hakalisto 1997, s. 129–130.
- ↑ Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 90.
- ↑ Suomen kämmekät: Verikämmekkä Viitattu 25.10.2009.
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskarttoja) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 21.6.2009. (ruotsiksi)