Verenluovutuskielto miesten välisestä seksistä
Verenluovutuskielto miesten välisestä seksistä on useissa maissa voimassa oleva normi, jonka mukaan miehet, jotka ovat harrastaneet seksiä toisen miehen kanssa eivät saa luovuttaa verta. Kiellon sisältö vaihtelee maittain, ja voi olla pysyvä tai väliaikainen. Kieltoa perustellaan miesten väliseen seksiin liittyvällä kohonneella riskillä saada HIV-infektio ja sairastua eräisiin muihin sukupuolitauteihin. Kielto on aiheuttanut paljon keskustelua ja sitä on arvosteltu loukkaavaksi ja jopa syrjiväksi.[1]
Verenluovutuskieltoon viitataan usein nimityksellä homoseksuaalien tai tarkemmin homomiesten verenluovutuskielto ja lyhyemmin homojen verenluovutuskielto, koska miesten välinen seksi yhdistetään homoseksuaaleihin miehiin useammin kuin muiden seksuaalisten suuntauksien edustajiin. Kielto ei kuitenkaan ole seksuaalisuusperusteinen eikä miesten välinen seksi rajoitu homoseksuaaleihin.[2] Osassa maissa kielto voi koskea myös naisia, jotka ovat harrastaneet seksiä sellaisen miehen kanssa, joka on harrastanut miesten välistä seksiä.
Kielto ei ollut kovin tehokas. Yhdysvalloissa 16 prosenttia kyselyn homomiehistä oli luovuttanut verta kiellosta huolimatta.[3] Isossa-Britanniassa miesten välistä seksiä harjoittavan joukon luku oli 10,6 prosenttia.[4]
Perustelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: HIV miesten välisestä seksistä
Miesten välistä seksiä harrastaneiden pysyvä tai väliaikainen verenluovuttamiskielto perustellaan verta vastaanottavien turvallisuudella.[1] Verenluovutuksessa miesten välinen seksi, samoin kuin naisena seksin harrastaminen miesten välistä seksiä harrastaneen miehen kanssa, vertaantuu korkeariskiseen seksuaalikäytökseen, kuten myös usean kumppanin kanssa harrastettu seksi ja maksullinen seksi.[5] Korkeariskisessä seksuaalikäytöksessä todennäköisyys veren kautta leviävien tautien tarttumiselle on suurempi. Vastaanotettava veri testataan, mutta testien tarkkuus ei välttämättä ole riittävä ja vastaanottavien potilaiden turvallisuutta pyritään parantamaan karsimalla luovuttajia.[1]
Tilastollisesti miesten välisessä seksissä sukupuolitautien kuten HI-viruksen tarttumisen riski on ja on ollut suurempi kuin eri sukupuolta olevien välisessä seksissä. Maailman terveysjärjestön mukaan miesten välistä seksiä harrastavat ovat useimmissa kehittyneissä maissa suurin HI-virusta kantava väestönryhmä. Kiellon perusteena on sairauksien veren kautta tapahtuvan leviämisen korkea riski suhteessa luovuttamisen sallimisesta saatavaan hyötyyn.[5]
Arvostelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kieltoon kohdistuva arvostelu on ollut sekä lääketieteeseen että ihmisoikeuksiin perustuvaa.
Miesten välisen seksin aiheuttaman verenluovutuskiellon on väitetty perustuvan historiaan, jolloin HIV-tartunnat miesten välisestä seksistä edustivat suurempaa osaa kaikista tartunnoista.[6] Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa vuonna 2018 todetuista 153:sta HIV-tapauksesta 38 johtui miesten välisestä seksistä ja 55 erisukupuolta olevien välisestä, verrattuna vuoden 1989 tilanteeseen, jolloin todetuista 43:sta HIV-tartuntatapauksesta 25 johtui miesten välisestä seksistä ja kymmenen heteroseksistä.[7] Osuus on kuitenkin edelleen suhteellisesti suurempi.[1] Miesten välistä seksiä harrasteiden verenluovutusten sallimisen on lisäksi väitetty aiheuttavan pienemmän riskin kuin eräiden muiden sallittujen menetelmien.[8]
Veriteitse tarttuvien sairauksien havainnointi on kehittynyt teknologian myötä ja saastuneen veren päätyminen potilaalle voidaan siten aiempaa paremmin estää.[9] Tällöin pysyvälle tai pitkällä väliaikaiselle kiellolle ei ole yhtä paljon tarvetta. HI-virus voidaan havaita verestä kolmen kuukauden kuluttua tartunnasta.[10] Kieltoajan pituus perustuu maakohtaiseen arvioon, ja maissa, joissa tartunnan riski on pienempi, kielto on usein väliaikainen.[1] Myös ehkäisyn käytöllä on vaikutusta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kondomi suojaa HIV-tartunnalta oikein käytettynä, minkä lisäksi se suosittelee liukuvoiteen käyttöä miesten välisessä seksissä.[10]
Kiellon on myös väitetty asettavan ihmiset erilaiseen asemaan asettavaksi. Kiellon on syytetty perustuvan ajatukselle homoseksuaalien seksuaalikäyttäytymisen olevan vapaamielisempää kuin heteroseksuaalien.[11] Kiellon pituudessa ei oteta huomioon miesten välisen parisuhteen kestoa. Henkilö, joka elää pitkässä miesten välisessä parisuhteessa, johon kuuluu seksin harrastaminen vähintään kerran vuodessa, ei voi siten luovuttaa verta maissa, joissa väliaikainen kielto on vuoden mittainen, kun taas lyhyemmissä suhteissa elävä voi.[12]
Maittain
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa miesten välinen seksi ei aiheuta luovutuskieltoa.Katso täältä seksikäyttäytymiseen liittyvät verenluovutusedellytykset.
Aiemmin Suomessa oli ollut voimassa pysyvä luovutuskielto miesten välisestä seksistä. Kielto aiheutti valituksen perustuslain vastaisesta syrjinnästä eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka ratkaisi asian 30. kesäkuuta 2008. Oikeusasiamiehen mukaan pysyvä kielto oli perusteltu tartuntatautien leviämisen estämisellä eikä siksi ollut syrjivä. Oikeusasiamies kuitenkin moitti Veripalvelua siitä, että se ohjeistuksessaan käytti ilmaisua ”homomiesten verenluovutusrajoitus”, joka viittasi oikeusasiamiehen mukaan virheellisesti seksuaaliperusteiseen rajoitteeseen.[13]
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus päätti joulukuussa 2013 kumota pysyvän luovutuskiellon ja ottaa käyttöön väliaikaisen 12 kuukauden kiellon. Päätös astui voimaan seuraavana vuonna. Toukokuussa 2021 luovutuseste lyheni neljään kuukauteen ja rajoitus poistettiin kokonaan 4. joulukuuta 2023.[9]
Ruotsi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsissa miesten välinen seksi aiheuttaa vuoden mittaisen väliaikaisen luovutuskiellon. Luovutuskielto koskee myös naista, jonka miespuolinen kumppani on harrastanut seksiä miehen kanssa vuoden sisällä. Pysyvästä luovutuskiellosta siirryttiin Ruotsissa väliaikaiseen luovutuskieltoon Sosiaalihallituksen päätöksellä vuonna 2012.[14]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Blood Donor Selection : Guidelines on Assessing Donor Suitability for Blood Donation. Geneve: Maailman terveysjärjestö, 2012. ISBN 978 92 4 154851 9 Verkkoversio (pdf) (viitattu 20.6.2019). (englanniksi)
- Veripalvelu
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Usein kysyttyä Veripalvelu. Viitattu 20.6.2019.
- ↑ Blood Donor Selection 2012, s. 91–92
- ↑ Garmaise D. Lifetime ban on blood donations from gay men to continue. HIV/AIDS Policy & Law Review. 2006;11(2–3):28–29.
- ↑ https://www.bmj.com/content/343/bmj.d5604
- ↑ a b Blood Donor Selection 2012, s. 88
- ↑ Marjukka Talvitie: Veripalvelu ei muuta suhtautumista homojen verenluovutukseen 8.1.2010. Yle Lappi. Viitattu 20.6.2019.
- ↑ Hiv Suomessa - Hiv i Finland 16.6.2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 21.6.2019. Viitattu 20.6.2019.
- ↑ Vamvakas, EC.: Scientific background on the risk engendered by reducing the lifetime blood donation deferral period for men who have sex with men. Transfusion Medicine Reviews, 2009. Sekä Vamvakas, EC.: Why are all men who have had sex with men even once since 1977 indefinitely deferred from donating blood? Editorial. Transfusion, 2009. Viitattu teoksessa Blood Donor Selection 2012, s. 223
- ↑ a b Fimean uusi määräys veripalvelutoiminnasta: luovutuksen esteet muuttuvat 10.12.2013. Fimea. Arkistoitu 21.6.2019. Viitattu 20.6.2019.
- ↑ a b HIV Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 5.7.2019. Viitattu 20.6.2019.
- ↑ Jari Pietiläinen: Seta tiukkana: Verenluovutus syrjii yhä homomiehiä 31.7.2015. Länsiväylä. Arkistoitu 21.6.2019. Viitattu 20.6.2019.
- ↑ Helle oli tyrehdyttää verenluovutuksen – mutta homojen veri ei silti kelpaa 27.07.2018. Savon Sanomat. Viitattu 20.6.2019.
- ↑ Eduskunnan oikeusasiamies: Miesten välinen seksi on pysyvä este verenluovutukselle oikeusasiamies.fi. 4.9.2008. Viitattu 21.6.2019.
- ↑ RFSL: Blodgivning rfsl.se. 15.10.2015. Viitattu 21.6.2019. (ruotsiksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bennett, Jeffrey A.: Banning queer blood : rhetorics of citizenship, contagion, and resistance. Tuscaloosa: University of Alabama Press, 2015. ISBN 9780817389635 (englanniksi)