Venäläinen romaaniperinne ja Neuvostoliiton kirjallisuus
| Venäläinen romaaniperinne ja Neuvostoliiton kirjallisuus | |
|---|---|
| Kirjailija | Raoul Palmgren |
| Kieli | suomi |
| Genre | kirjallisuudenhistoria |
| Kustantaja | Yhteiskuntatieteellisen kirjallisuuden kustannusoy. Tiede |
| Julkaistu | 1940 |
| Sivumäärä | 47 s. |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Venäläinen romaaniperinne ja Neuvostoliiton kirjallisuus on Raoul Palmgrenin kirjoittama Tiede-nimisen ”yhteiskunnallisen kirjallisuuden kustannusosakeyhtiön” vuonna 1940 julkaisema 47-sivuinen kirjanen.
Kirjan alussa Palmgren arvioi venäläisen kirjallisuuden olevan ranskalaisen kirjallisuuden ohella maailmankirjallisuudessa merkittävintä, kumpikin on kuvannut yhteiskunnallisia ongelmia. Kirjan mukaan keisarien Venäjällä, jossa vasta 1800-luvun puolivälissä päästiin eroon maaorjuudesta, esiintyi ”venäläinen tauti”, ikävystyminen, jonka kirjallisuus – ensinnä Aleksandr Puškinin Jevgeni Onegin – pyrki tuomaan venäläisten tietoisuuteen. Gontšarov ja Nikolai Gogol jatkoivat tätä 1900-luvun alussa. 1800-luvun jälkipuolen Leo Tolstoi ja Fjodor Dostojevski kuvaavat yläluokan yksittäisten edustajien voimattomia pyrkimyksiä saada aikaan yhteiskunnallisia muutoksia.
Palmgren piti Maksim Gorkia Venäjän ja Neuvostoliiton kirjallisuuden välittäjänä. Hänen mukaansa Gorki kuvasi yläluokan ongelmien yltävän yhteiskunnan pohjaan asti, esimerkiksi teoksissa Pohjalla ja Äiti, jotka Konstantin Stanislavskin teatteri toi laajempaan julkisuuteen 1900-luvun alussa.
Lokakuun 1917 vallankumous sekoitti kirjallisuuden. Vladimir Majakovski, Isaak Babel, Aleksei Tolstoi ja niin edelleen ottivat johtavan aseman Gorkin tuotannon jatkuessa. Teatterin puolella esiintyi Prolekultin kaltaisia suuntauksia. 1920-luvun NEP-kaudella sekasortoinen kirjallisuus alkoi painottua työn ja työläisten kuvauksina, kirjojen niminä olivat esimerkiksi Sementti, Tehdas metsässä ja Vesivoimalaitos. Myöhemmin kirjat alkoivat kuvata viisivuotissuunnitelmiin liittyvä tarinoita. Mihail Šolohov esimerkiksi kirjoitti teoksen Aron raivaajat. Osa näistä kirjoista oli vuoteen 1940 mennessä käännetty saksaksi, englanniksi ja ruotsiksi, mutta ei ymmärrettävistä syistäselvennä juurikaan suomeksi, poikkeuksena esimerkiksi 1930 Gummeruksen kustantamana Aleksei Tolstoin Tsaari Pietari I. 1930-luvulla kärkeen nousivat uudestaan Gorki ja Mihail Šolohov Neuvosto-Venäjän sisällissotaa kuvaavalla romaanillaan Hiljaa virtaa Don.