Venäjän asevoimat

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Venäjän armeija)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Venäjän nykyisistä asevoimista. Artikkelissa Venäjän keisarillinen armeija kerrotaan Venäjän armeijasta vuosien 1721–1917 välillä.
Venäjän puolustusvoimat
Valtio  Venäjä
Rooli asevoimat
Koko 831 000 (aktiivipalveluksessa)
2 000 000 (reservi)
659 000
(puolisotilaalliset joukot)[1]

Venäjän federaation asevoimat (ven. Вооружённые силы Российской Федерации, Vooružonnyje sily Rossijskoi Federatsii), yleensä pelkkä Venäjän asevoimat koostuu kolmesta puolustushaarasta: maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat. Yleisesikunnan alaisuudessa on lisäksi kolme aselajia: strategiset ohjusjoukot, avaruusjoukot ja maahanlaskujoukot.[2] Asevoimien ylipäällikkönä on Venäjän presidentti.[2]

Strategiset ohjusjoukot, sotalaivaston strategiset ydinsukellusveneet Pohjoisessa ja Tyynenmeren laivastoissa ja ilmavoimien 37. ilma-armeija eli kaukotoimintailmavoimat muodostavat ydintriadin eli strategiset pidäkevoimat.[2]

Maavoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän sotilaspiirijako (3/2024-).
(Huom. Vuonna 2014 miehitetty, kiistanalainen Krimin
niemimaa on merkitty kuvassa Eteläisen sotilaspiiriin.
Kyseenalaisesti (ei todenmukaisesti) vain osaksi
miehitettyjä Ukrainan kaakkoisia alueita on kokonai-
suudessaan ryhmitelty saman sotilaspiirin osiksi.)
  Leningradin sotilaspiiri (Pietari)
  Moskovan sotilaspiiri (Moskova)
  Eteläinen sotilaspiiri (Donin Rostov)
  Keskinen sotilaspiiri (Jekaterinburg)
  Itäinen sotilaspiiri (Habarovsk)

Maaliskuusta 2024 asevoimat on jaettu seuraavaan viiteen sotilaspiireihin: Leningradin sotilaspiiri (Pietari), Moskovan sotilaspiiri (Moskova), Eteläinen sotilaspiiri (Rostov-na-Donu), Keskinen sotilaspiiri (Jekaterinburg) ja Itäinen sotilaspiiri (Habarovsk).[3][4]

Ennen vuoden 2010 sotilaspiirijakoa maavoimat oli jaettu kuuteen sotilaspiiriin.[5][6][7] Nämä olivat: Leningradin sotilaspiiri (Pietari), Moskovan sotilaspiiri (Moskova), Pohjois-Kaukasian sotilaspiiri, Volga-Uralin sotilaspiiri, Siperian sotilaspiiri ja Kaukoidän sotilaspiiri (Habarovsk). Siperian sotilaspiiri muodostettiin 1998 yhdistämällä Baikalin sotilaspiiri ja entinen Siperian sotilaspiiri.[8] Vuodesta 2010 lähtien maavoimissa oli neljä sotilaspiirin esikuntaa.

Maavoimien ylin johto lakkautettiin 1998 ja sen tehtävät siirrettiin yleisesikunnalle, jolloin maavoimat menetti puolustushaaran asemansa. Toinen Tšetšenian sota osoitti kuitenkin päätöksen huonoksi, minkä johdosta se peruttiin.[9]

Maavoimien kalustoa vuonna 2022. Nämä ovat arvioita:[10]

Merivoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Venäjän merivoimat

Merivoimien osat:

Merivoimat oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tärkeysjärjestyksessä viimeisenä, ja sen kalustomäärä on pienentynyt huomattavasti.[11]

Ilmavoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän asevoimien liput
Etupuolelta
Kääntöpuolelta
Pääartikkeli: Venäjän ilmavoimat

Ilmavoimat operoi kaikkia lentokoneita laivastolle kuuluvia lukuun ottamatta. Ilmapuolustusjoukot liitettiin ilmavoimiin 1998, ja Strategiset ohjusjoukot liitettiin ilmavoimiin osaksi 37. ilma-armeijaa. Tammikuusta 2003 lähtien kaikki armeijan ilmavoimien yksiköt siirrettiin ilmavoimiin.[12]

1990-luvun puolivälissä ilmavoimilla oli noin 200 000 miestä ja 850 taistelukonetta, mukaan lukien sata kappaletta MiG-23-, 425 MiG-31- ja 325 Su-27-konetta. Näihin on lisättävä ilmapuolustusjoukkojen kalusto ja armeijan noin 2 500 helikopteria.[13] CFE-sopimuksen ilmoituksen mukaan ilmavoimilla oli vuoden 1994 lopussa 3 283 taistelukonetta.[12]

Vuoden 2005 valtiontilauksessa ilmavoimille suunniteltiin hankittavaksi kaksi strategista pommikonetta (Tu-160), kymmenen monitoimihävittäjää (Su-27SM) ja neljä taisteluhelikopteria (2×Mi-28N, 2×Ka-50).[13]

Strategisten ilmavoimien kalustona on noin 15 kappaletta Tu-160-koneita ja yhteensä 63 Tu-95- ja Tu-95MS-koneita.[13]

Strategiset ohjusjoukot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strategisiin ohjusjoukkoihin kuuluu kolme ohjusarmeijaa, jotka jakaantuvat 18 ohjusdivisioonaan.[11]

Strategisia ohjusjoukkoja pidettiin etenkin marsalkka Igor Sergejevin aikana eliittijoukkoina, jotka saivat suuremmat määrärahat kuin muut puolustushaarat ja niihin liitettiin avaruusasevoimat ja avaruusohjuspuolustusjoukot. Nyttemmin Strategiset ohjusjoukot menettivät asemansa puolustushaarana ja ne jaettiin kahteen asevoimien lajiin, Strategiset ohjusjoukot ja avaruusjoukot.[9]

Avaruusjoukot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruusjoukkoihin kuuluu 3. avaruus- ja ohjuspuolustusarmeija Solnetšnogorskissa, johon kuuluu ennakkovaroitusjärjestelmä, jossa on 3–4 satelliittia, kahdeksan ennakkovaroitustutkaa ja komentokeskus Kalugan alueella. Moskovan ohjuspuolustus (A-135) muodostaa yhden 3. avaruus- ja ohjuspuolustusarmeijan divisioonan. Siihen kuuluu neljä pitkän kantaman ohjuspatteria (Sergijev Posad, Klin, Nudol ja Naro-Fominsk) ja neljä lyhyen kantaman patteria.[11]

Maahanlaskujoukot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maahanlaskujoukkoihin kuuluu neljä divisioonaa ja yksi prikaati.[11]

Henkilöstö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kenraali Valeri Gerasimov, presidentti eli asevoimien ylipäällikkö Vladimir Putin ja puolustusministeri Sergei Šoigu Zapad-sotaharjoituksessa 13. syyskuuta 2021.

Asevoimissa aktiivipalveluksessa (mukaan lukien varusmiehet) on noin 960 000 henkilöä, Venäjän oman ilmoituksen mukaan 1,2 miljoonaa henkilöä[2], ja reservissä kaksi miljoonaa henkeä. Aktiivipalveluksessa olevien määrä on jatkuvasti laskenut; esimerkiksi vuosina 1992–1996 2,75 miljoonasta 1,6 miljoonaan.[11]

Vuoden 2018 alusta Venäjän asevoimien vahvuus oli 1 902 758 joista sotilaita 1 013 628. Vuoden 2023 alusta asevoimien vakinaisen henkilöstön määrää nostettiin presidentin ukaasilla 137 000:lla 1,15 miljoonaan sotilaaseen. Kevään ja syksyn kutsuinnoissa otetaan palvelukseen 120 000–130 000 varusmiestä.[14]

Venäjällä on miehille asevelvollisuus, mutta vain hieman yli 10 % kustakin ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen. Palveluksen voi välttää lahjomalla lääkäreitä tai sotilasviranomaisia tai jättämällä menemättä kutsuntoihin ja piileskelemällä viranomaisilta. Korkeakouluopintojen vuoksi voi saada vapautuksen, jos koulussa on ollut sotilaallista opetusta.[15][16]

Syitä välttelyyn ovat palveluksen ankaruus ja pituus, joka kuitenkin laski vuonna 2008 kahdesta vuodesta 12 kuukauteen. Rahanpuutteen takia armeijan vahvuus on yhä supistumassa.[17][18] Venäjän armeija on tunnettu kovasta simputuksesta, johon voi liittyä kidutusta ja rahan kiristystä. Simputus voi joissain tapauksissa johtaa jopa varusmiehen kuolemaan.[19][20][21] Monet upseerit ovat korruptoituneita ja myyvät lomia rahaa vastaan. Näihin ongelmiin on yhtenä syynä armeijan niukka rahoitus.[22]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Asevoimat ja sotilasmenot 2014-2017 (Arkistoitu – Internet Archive), Tilastokeskus
  2. ↑ a b c d Asevoimat (Arkistoitu – Internet Archive) Kadettikunta
  3. ↑ Joona Laukkanen: ISW: Venäjä teki muutoksen, jolla se valmistautuu potentiaaliseen sotaan Natoa vastaan Ilta-Sanomat, is.fi. 27.2.2024. Viitattu 30.3.2024.
  4. ↑ Ukaz prezidenta Rossijskoi Federatsii ot 26.2.2024 No 141 "O vojenno-administrativnoi delenii Rossijskoi Federatsii (Указ Президента Российской Федерации от 26.02.2024 № 141 "О военно-административном делении Российской Федерации") (linkki asetuksen sivulle 1 (9)) pravo.gov.ru. 26.2.2024. Viitattu 30.3.2024. (venäjäksi)
  5. ↑ О военно-административном делении Российской Федерации Указ Президента РФ от 20.09.2010 № 1144 (venäjäksi)
  6. ↑ Северный флот России получил статус военного округа 1.1.2021. Interfax. Viitattu 23.3.2022. (venäjäksi)
  7. ↑ https://web.archive.org/web/20060823104913/http://www.mil.ru/eng/1862/12068/12089/index.shtml
  8. ↑ https://web.archive.org/web/20060828081712/http://www.mil.ru/eng/1862/12068/12089/12235/index.shtml
  9. ↑ a b Venäjän armeija - suurvallan rapistuva jäänne vai uudistuva maailmanmahti (Arkistoitu – Internet Archive) Venäjän Aika
  10. ↑ http://www.globalfirepower.com/
  11. ↑ a b c d e Venäjän asevoimat ja sotilasstrategia (ISBN 951-25-1564-4), Strategian laitos, Maanpuolustuskorkeakoulu
  12. ↑ a b Russian Federation Air Force (RFAF) / Aviatsiya Voyenno GlobalSecurity.org (englanniksi)
  13. ↑ a b c Ilmasodankäynnin näkymiä Ilmatorjuntayhdistys
  14. ↑ https://www.aljazeera.com/news/2022/8/25/putin-signs-decree-to-increase-size-of-russian-armed-forces
  15. ↑ Liikemiehen pojan synkkä tarina Turun sanomat. 17.12.2006. Viitattu 12.1.2013.[vanhentunut linkki]
  16. ↑ Marina Kamenev: How to Dodge the Draft in Russia Time. 30.3.2009. Arkistoitu 16.1.2013. Viitattu 12.1.2013. (englanniksi)
  17. ↑ Venäjän armeijan tila järkyttävä Uusi Suomi
  18. ↑ Venäjä pelkää Natoa Pohjois-Ruotsissa (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat
  19. ↑ Simputus, itsemurhat ja korruptio yhä vitsauksina[vanhentunut linkki]
  20. ↑ Talousvaikeudet kurittavat Venäjän armeijaa Iltalehti
  21. ↑ Venäjän armeija sotii omaa kansaansa vastaan[vanhentunut linkki] Kaleva
  22. ↑ Venäjän armeijan talousongelmista sikiää julmaa simputusta MTV Uutiset. Viitattu 13.1.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venäjän_asevoimat&oldid=22293759”