Veli Saarinen (juristi)
Veli Paavo Saarinen (2. elokuuta 1908 Paavola – 26. huhtikuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen juristi, joka toimi virkamiehenä ja korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvoksena.[1]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veli Saarisen vanhemmat olivat kunnallisneuvos Juho Paavo Saarinen ja Lempi Sofia Mustajoki ja puoliso vuodesta 1937 Elna Elisabeth Granbohm. Saarinen tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta 1927, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1935 ja auskultoi Turun hovioikeudessa. Varatuomarin arvon hän sai 1940. Saarinen oli Rymättylän, Köyliön ja Huittisten vt. nimismies 1935, Tuusulan apulaisnimismies 1935–1936, Maalaiskuntien Liiton lakimies vuodesta 1936 ja apulaistoiminnanjohtaja 1946–1947, Kansaneläkelaitoksen yleissihteeri vuodesta 1947 ja osastopäällikkö 1957–1962 ja korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräinen hallintoneuvos vuodesta 1960 ja hallintoneuvos 1961–1975. Maalaiskuntalehden toimitussihteeri Saarinen oli 1939–1947 ja laintarkastuskunnan jäsen 1970–1972.[1][2]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mitä kansaneläkejärjestelmämme voi antaa maatalousväestölle?, 1951
- Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirja 1961, 1963 (toim.)
- Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirja 1964A, 1966 (toim.)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kautto, Timo: Saarinen, Veli (1908–1984) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 8.6.2024.
- ↑ Kuolleet. Hallintoneuvos Veli Saarinen. Uusi Suomi, 12.5.1984, nro 127, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.6.2024. (ei-vapaa)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Veli Saarinen Biografiasampo.
