Veikko Huuskonen
Veikko Johannes[1] Huuskonen (s. 15. lokakuuta 1930[2] Helsinki) on suomalainen kapellimestari, säveltäjä, sovittaja ja harmonikkataiteilija.
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huuskonen opiskeli Sibelius-Akatemiassa vuosina 1947–1951 ja 1965–1972 orkesterinjohtoa ja orkestraatiota Einar Englundin johdolla, josta sai diplomin 1972.[3][1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Opiskelunsa ohella Huuskonen toimi jatkuvasti tanssimuusikkona ja harmonikkataiteilijana, johtaen omia orkestereitaan aina vuoteen 1965 saakka, minkä jälkeen säveltäminen ja kapellimestarin toimi alkoivat viedä valtaosan ajasta.[3][1]
Huuskonen on johtanut Helsingin Työväen Orkesteria 1966–1969 ja 1977–1985, Vantaan orkesteria 1969–1977 ja Hämeenlinnan kaupunginorkesteria 1985–1986. Sen lisäksi hän on toiminut Kirkkonummen musiikkiopiston rehtorina ja Vantaan musiikkiopiston harmonikansoiton opettajana.[3]
Huuskonen johti Yleisradion kansanlaulukuoroa Peipposet vuosina 1981–1985.[1]
Säveltäjänä Huuskonen on tuottanut kuoro-, harmonikka-, viihde- ja puhallinorkesteriteoksia, usein erilaisten sävellyskilpailuiden yhteydessä. Hänen sävellyksiään ovat levyttäneet muun muassa Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri sekä harmonikkataiteilijat Marjut Tynkkynen ja Heidi Velamo.[3]
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huuskonen voitti toisen palkinnon Suomen harmonikkamestaruuskilpailuissa vuosina 1950 ja 1951.[3]
Suomalaisista sävellyskilpailuista hän on voittanut useita palkintoja, kuten 1. palkinto Seinäjoen tangosävellyskilpailuissa viihdeorkesterille 1985 kappaleella "La perla negra", sekä 3. palkinto Sata-Häme Soi -tapahtumassa 1986 kappaleella "Hoya bella".[1] Orkesteriteos Ilotulitus puolestaan sai 2. palkinnon Yleisradion 50-vuotisjuhlasävellyskilpailussa.[3]
Veikko Huuskoselle on myönnetty director musices -arvo.[3]
Sävellyksiä:[3]
- Konsertto harmonikalle ja jousiorkesterille Baltic.[3]
- Konsertto pianolle ja sinfoniaorkesterille Revontulet 2.[3]
- Konsertto harmonikalle ja sinfoniaorkesterille Revontulet 1.[3]
- Yö merellä — orkesterisarja (radion kantanauhalla).[3]
- Etelän tuulia — marssi sinfoniaorkesterille (radion kantanauhalla).[3]
- Postimiehen kiireet sinfoniaorkesterille (radion kantanauhalla).[3]
- Ruotsinsalmi 1790 — orkesterisarja sinfoniaorkesterille.[3]
- Vainionpään Kallen soitto kahdelle harmonikalle ja jousiorkesterille.[3]
- Kesäsarja harmonikalle ja jousikvartetille.[3]
- Ilotulitus — orkesterisarja (radion kantanauhalla).[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Suuri Musiikkitietosanakirja 3 He-Kuud, s. 57. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1990. ISBN 951-35-4727-2
- ↑ Toimintakertomus vuodelta 2000 Elvis RY. Arkistoitu 12.5.2006. Viitattu 24.12.2009.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Pekka Jalkanen: Veikko Huuskonen Pohjolan yössä, 1992. 2/2000. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Viitattu 7. lokakuuta 2007.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Taiteenala | |
|---|---|
| Henkilöt | |
