Veikko Huotarinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Veikko Huotarinen (18. elokuuta 1937 Suomussalmi27. joulukuuta 2022 Nurmes)[1] oli suomalainen opettaja ja kirjailija.[2]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomussalmella syntynyt Huotarinen asui Nurmeksessa. Opettajana hän työskenteli 35 vuotta, valmistuttuaan Kajaanin seminaarista 1958. Huotarinen toimi opettajana Suomussalmella valmistumisensa jälkeen vuoteen 1988, uskonnon ja musiikin luokanopettajan erikoistumisopinnot hän suoritti 1969–1970. Nurmeksen Lehtovaaran koulun opettajana Huotarinen toimi 1988–1993, ennen eläkkeelle jäämistään. Huotarinen oli Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin kunniajäsen ja Suomen Maakuntakirjailijat -yhdistyksen jäsen.[2][3]

Huotarinen on julkaissut sekä romaaneja että runo- ja novellikokoelmia. Monet hänen teoksistaan liittyvät Vienan Karjalaan:[3][2]

  • Kirkastusvuorella, runokokoelma, 2017
  • Olona – rajapapin jaakobinpaini, 2017
  • Kuolinhuuto, runokokoelma, 2016
  • Madjaarien parissa, proosarunoja, 2016
  • Pyhiinvaeltaja Athosvuorella ja Kreetan keväässä, proosarunoja, 2015
  • Viattomien surmavirret, runokokoelma, 2015
  • Olona – rajapapin kuherruskuukausi, 2014
  • Jutun siruja itärajalta ja sen takaa, jolloin puhalsivat vielä vapaat tuulet, lyhytproosaa, 2014
  • Rakkaani on muistisairas, 2013
  • Karjalan kunnailla – Proosarunoja perestroikan alkuajoilta, 2013
  • Olona – rajapapin rakastettu, 2012
  • Elämä viriää raunioilla, 2011
  • Kyläkauppias, Paavali ja Stalin, 2010
  • Vienan siniseen karhusaloon. Runoilijaodysseia, 2008
  • Opinsauna autuas aina, novellikokoelma, 2007
  • Ladaa ostamassa, novellikokoelma, 2006
  • Kun tikka takoi, 2004
  • Vienankarjalainen rapsodia, runokokoelma, 2002

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]