Veikka Gustafsson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Veikka Gustafsson heinäkuussa 2014.

Eero Veikka Juhani Gustafsson[1][2] (s. 14. tammikuuta 1968 Espoo) on suomalainen vuorikiipeilijä, sittemmin lehtikustantaja. Hänellä on takanaan 20 vuoden ura ammattivuorikiipeilijänä.[3] Hän valloitti ensimmäisenä suomalaisena Mount Everestin ja on ainoana suomalaisena noussut maailman korkeimman vuoren huipulle kolmesti, joista kerran ilman lisähappea. Gustafsson asuu Kirkkonummella.

Heinäkuussa 2009 Gustafsson saavutti tavoitteensa nousta kaikille yli kahdeksan kilometriä korkeille huipuille valloittaessaan Gasherbrum I:n japanilais-suomalais-bulgarialaisen kiipeilyryhmän mukana, jälleen käyttämättä happilaitteita[4]. Hän on yksi vain neljästä ihmisestä maailmassa, jotka ovat nousseet kaikkien yli kahdeksankilometristen vuorten korkeimmille kohdille[5].

Gustafsson on toiminut henkilöstövalmentajana Start Now -valmennuskeskuksessa[6] ja kolumnistina[7] Retki-lehdessä. Hän on Retki-lehteä kustantavan Outdoor Media Oy:n hallituksen puheenjohtaja.[8][9]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veikka Gustafssonin vanhemmat ovat Helsingissä syntyneet ja opiskelleet Kaj Gustafsson (s. 1937) ja Marja Gustafsson. Vuonna 1968 perheen lapset, viisivuotias Elina ja kolmevuotias Erkki, saivat Eero-veljen (Veikka). Seuraavana vuonna syntyi perheen nuorimmainen Esa.

Kaj ja Maria Gustafsson ostivat vuonna 1968 Tuupovaaran Pirttijärven kylästä vaatimattoman vapaa-ajan mökin jossa perhe alkoi viettää lomiaan, kunnes vuonna 1976 kauppakorkeakoulussa opettajana työskennellyt Kaj Gustafsson näki ilmoituksen, jossa Tuupovaaraan etsittiin elinkeinoasiamiestä. Kaj Gustafsson haki virkaa ja sai sen, ja perhe muutti Tuupovaaraan pieneen mökkiinsä. Pian Veikan isä valittiin Tuupovaaran kunnanjohtajaksi ja mökin lähelle rakennettiin omakotitalo. Mökki ja omakotitalo sijaitsivat Gustafssonien ostamalla maatilalla[10]. Veikka kävi Tuupovaarassa peruskoulun toisen ja kolmannen luokan.

Veikan isä Kaj, koulutukseltaan ekonomi, opetteli Märsyvaaran tilalla maanviljelijäksi ja metsänhoitajaksi. Pojat, Erkki, Veikka ja Esa kilpailivat joskus miten pitkään jaksoivat tehdä metsätöitä: poikien tehtävänä oli käydä vesurilla karsimassa metsään jääneet latvat ja vetää ne tien varteen. Vähän yli kymmenvuotiaana Veikka teki joskus 15-tuntisia työpäiviä. Isä Kaj maksoi pojille urakkapalkkaa.

Tuupovaarassa pojilla oli tilaisuus seikkailla. Talvella he joskus yöpyivät metsässä havulaavussa ja kesällä saattoivat lähteä vaeltamaan pariksi päiväksi mukanaan vain onget, suolaa ja tulitikut. Pojat harrastivat rajuja leikkejä, hippaa puiden latvoissa, juoksua koskissa, ja sillalta veteen hyppimistä. Pienenä poikana Veikka harrasti Himalajalle sijoittuvien seikkailukertomusten lukemista: Veikan idoli oli Mount Everestille ensimmäisenä noussut sherpa Tenzing Norgay.

Kun isä Kaj valittiin Kirkkonummen kunnanjohtajaksi perhe muutti pois Tuupovaarasta ja Veikka aloitti neljännen luokan uudessa koulussa. Gustafssonit jatkoivat Tuupovaaran tilalla metsänhoitoa.[10]

18-vuotiaana Veikka kiipesi isän ja ystävien seurassa Mont Blancille ja neljä vuotta myöhemmin Kilimanjarolle. Veikka ja hänen veljensä palvelivat kaikki rauhanturvaajina Golanilla.

Ura vuorikiipeilijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilökohtaisena tavoitteenaan Gustafssonilla on ollut[11] valloittaa kaikki 14 yli 8 000 metriä korkeaa vuorenhuippua ilman lisähappea. Tämä tavoite täyttyi 26. heinäkuuta 2009, jolloin hän nousi Gasherbrum I:n huipulle. Gustafsson on 17. ihminen maailmassa, joka on kiivennyt kaikille 14:lle yli 8 000-metriselle vuorelle eli valloittanut ns. kasitonniset. Ilman lisähappea näin on tehnyt Gustafsson mukaan luettuna ainoastaan yhdeksän vuorikiipeilijää.[12] Gasherbrum I:llä oli suunnitelmien mukaisesti kumppanina Kazuya Hiraide, joka oli mukana vuoden 2008 retkellä[11][13]

Kesän 2008 retki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustafsson, joka valloitti 11. vuorensa, Kanchenjungan, vuonna 2006, suunnitteli kiipeävänsä jäljellä olevat huiput 6. kesäkuuta 2008 aloittamallaan retkellä.[7] Retken ensimmäisen välitavoitteen eli Gasherbrum II:n huipun Veikka saavutti 8. heinäkuuta 2008.[14] Gasherbrum I:n huippu jäi saavuttamatta, sankka lumisade pakotti hänet kääntymään takaisin sadan metrin päässä huipulta.[15] Veikka huiputti Broad Peakin 31. heinäkuuta 2008.[16] Mukana Broad Peakilla olivat Hirotaka Takeuchi ja Kazuya Hiraide.[13]

Kaikki yli 8 000 m vuoret -projekti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Mount Everest (8 848 m), kevät 1993
  2. Dhaulagiri (8 167 m), syksy 1993
  3. K2 (8 611 m), 1994
  4. Lhotse (8 501 m), kevät 1995
  5. Makalu (8 483 m), kevät 1995
  6. Manaslu (8 163 m), kevät 1999
  7. Shishapangma (8 013 m), kevät 2001
  8. Nanga Parbat (8 125 m), kesä 2001
  9. Cho Oyu (8 201 m), 22.4.2005
  10. Annapurna (8 091 m), 12.5.2005
  11. Kanchenjunga (8 586 m), 14.5.2006
  12. Gasherbrum II (8 035 m), 8.7.2008
  13. Broad Peak (8 047 m), 31.7.2008
  14. Gasherbrum I (8 080 m) 26.7.2009

Gustafssonin vuonna 2006 kiipeämä vuori Kanchenjunga on ollut ajanjaksolla 1990–2003 huipuista vaarallisin:[17] vuorella menehtyneiden ja huipulle päässeiden suhde on ollut 18 : 81 (22 %). Kaikkien aikojen tilastossa vaarallisin vuori on ollut Annapurna. Monien mielestä K2 on maailman vaarallisin vuori.

Yli 8 000 m huiputukset (ilman lisähappea)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustafssonin kiipeämät huomattavimmat nousut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alpeilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Himalajalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mount Everest (8 850 m), kevät 1993 (lisähapen turvin).
  • Qullai Ismoili Somonī (7 495 m) ja Pik Korsenevskaja (nykynimi Qullai Korženevskaja; 7 105 m), kesä 1993. Ensimmäiset suomalaiset alppityylin nousut yli 7 000 metriä korkeille vuorille.
  • Dhaulagiri (8 167 m), syksy 1993. Ensimmäinen suomalainen alppityylin nousu yli 8 000 metriä korkealle vuorelle.
  • K2 (8 611m), kesä 1994, yritys 1/2, kääntyminen n. 40 m:n korkeusmetriä huipulta
  • K2, kesä 1994, Abruzzi-harjanne.
  • Lhotse (8 501 m), kevät 1995, normaali reitti, yksin.
  • Makalu (8 483 m), kevät 1995, alppityyli.
  • Pik Kommunisma (uudelleen, eli Qullai Somoni, 7 495 m), syksy 1995. Nousu perusleiristä perusleiriin kesti 36 tuntia.
  • Mount Everest (8 850 m), kevät 1996. Yritys nousta huipulle ilman lisähappea. Saavutettiin 8 600 m:n korkeus.
  • Mount Everest (8 850 m), kevät 1997. Ensimmäisenä suomalaisena huipulle ilman lisähappea.
  • Broad Peak (8 047 m), esihuippu, korkein huippu jäi saavuttamatta, kesä 1997, alppityyli.
  • Dhaulagiri (8 167 m), kevät 1998. Saavutettiin 7 500 m:n korkeus.
  • Manaslu (8 163 m), kevät 1999.
  • Dhaulagiri (8 167 m), kevät 1999.
  • Annapurna (8 091 m), kevät 2000. Ei saavutettu huippua.
  • Shishapangma (8 046 m), kevät 2001
  • Nanga Parbat (8 125 m), kesä 2001.
  • Annapurna (8 091 m), kevät 2002. Saavutettiin 7 300 m:n korkeus.
  • Kangchenjunga (8 586 m), kevät 2003. Saavutettiin 7 100 m:n korkeus.
  • Mount Everest (8 850 m), 17.5.2004. Retken tarkoituksena oli kuvata materiaalia elokuvaan.[18][19] Materiaalia on käytetty Storm over Everest -dokumenttielokuvassa.
  • Cho Oyu (8 201 m), 22.4.2005.
  • Annapurna (8 091 m), 12.5.2005.
  • Kanchenjunga (8 586 m), 14.5.2006
  • Gasherbrum II (8 035 m), 8.7.2008
  • Gasherbrum I (8 080 m), 16.7.2008 nousi 100 metrin päähän huipusta
  • Broad Peak (8 047 m), 31.7.2008

Muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veikka-vuorikiipeilijä -nukke

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustafssonista on tehty myös toimintafiguuri. Veikka vuorikiipeilijä-nuken ideana oli olla aseeton ja väkivallaton sankarihahmo. Nuken odotettiin olevan yksi joulun 1999 hittituotteista.[21][22]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Myrskytuuli Oy Yritystele.fi. 01.07.2008.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Ohjaajamme Myrskytuuli Oy. Viitattu 12. heinäkuuta 2008.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Veikka Gustafsson ei kaipaa vuorille: Vihdoin aikaa perheelle mtv3.fi. 18.01.2013.
  4. ↑ YLE uutiset: Veikka Gustafsson toteutti unelmansa ja valloitti viimeisenkin huipun (26.7.2009), haettu 26.7.2009
  5. ↑ Vuorikiipeily | Veikka Gustafsson onkin yksi vain neljästä kaikkien kasitonnisten valloittajista Helsingin Sanomat. 6.12.2022. Viitattu 6.12.2022.
  6. ↑ Valmentajamme (Internet Archive) Start Now Valmennuskeskus. Arkistoitu 8.3.2007. Viitattu 17.4.2014.
  7. ↑ a b Kesän 2008 suunnitelmia: 14 huippua Retki-lehti. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 2007-9-29.
  8. ↑ Outdoor Media Oy 020300200.com-yrityshakemisto. 18.8.2008.[vanhentunut linkki]
  9. ↑ Lehdistötiedote 27.10.2008. Egmont Kustannus Oy Ab. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 1.8.2009.
  10. ↑ a b Miten minusta tuli minä YLE Radio Suomi.[vanhentunut linkki]
  11. ↑ a b Veikka Gustafsson’s last conquest awaits 17.5.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 24.5.2009. Viitattu 15.6.2009.
  12. ↑ Climbers - First 14 wwww.8000ers.com. 27. toukokuuta 2009.
  13. ↑ a b Veikka Gustafsson reaches summit of Broad Peak, at 8,051 metres Helsingin Sanomat. Arkistoitu 11.6.2012. Viitattu 15.6.2009.
  14. ↑ Himalaja-trilogia YLE Radio Suomi. Arkistoitu 2.7.2008. Viitattu 14.6.2008.
  15. ↑ Himalaja-trilogia osa 29 17.7.2008. YLE.[vanhentunut linkki]
  16. ↑ Himalaja-trilogia – Veikka Broad Peakin huipulla ja seuraavana aamuna 31.7.2008. YLE.[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Kangchenjunga Killer Mountains An ExplorersWeb Series 15.10.2003. MountEverest.net. Arkistoitu 20.10.2007. Viitattu 2007-9-30.
  18. ↑ Viesturs Summits Everest a Sixth Time GreatOutdoors.com. Arkistoitu 30.9.2008. Viitattu 1.8.2009.
  19. ↑ Ammattikiipeilijä Veikka Gustafsson 6.6.2005. Apu -lehti. Arkistoitu 14.7.2008. Viitattu 15.7.2008.
  20. ↑ a b Patrick Degerman, Explorer halti.com. Viitattu 2011-2-2.
  21. ↑ Pois tieltä risut ja actionmanit – Täältä tulee Veikka vuorikiipeilijä. Rannikkoseudunsanomat.fi. marraskuu 1999. Arkistoitu 7.4.2008.
  22. ↑ Veikka Gustafsson-nukke. Lelumuseo Hevosenkenkä. Arkistoitu 15.5.2015. Viitattu 8.9.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eino Leino, Veikka Gustafsson: Kohti huippua. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20575-3 Gustafssonin uran alkuvaiheet ja vuorikiipeilyn historia
  • Gustafsson, Marko: Miten minusta tuli minä. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35300-4 Veikka Gustafssonin ja muiden julkisuuden henkilöiden haastatteluja [1] (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Veikka_Gustafsson&oldid=22721934”