Veijo Viitala
Veijo Viitala (26. lokakuuta 1896 Turku – 23. huhtikuuta 1971) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Riianlahdella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen armeijan riveissä komppanianvääpelinä.[1][2]
Perhetausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitalan vanhemmat olivat kirkkoherra Niilo Viitala ja Naema Charlotta Rundman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Martta Alina Elisabet Uotisen kanssa, josta hän erosi vuonna 1931 ja avioitui uudelleen vuonna 1932 Hilja Irene Vahermaan kanssa. Hän taasen kuoli vuonna 1953 ja viitala ovioitui kolmannen kerran vuonna 1954 Adele Mandelinin kanssa. Hän taasen kuoli vuonna 1966, jonka jälkeen Viitala eli loppuelämänsä leskenä.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitala kirjoitti ylioppilaaksi Nurmeksen yhteiskoulusta vuonna 1915 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1915 - 1916 ja 1931 - 1933.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitala liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 13. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. joulukuuta 1916 alkaen pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen hänet siirrettiin 7. maaliskuuta 1917 alkaen hänellä todetun sairauden vuoksi pataljoona täydennysjoukkoon. Hän palasi takaisin pataljoonaan 16. elokuuta 1917 ja hänet sijoitettiin nyt 2. konekiväärikomppaniaan.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitala saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianvääpeliksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Aittolahdella, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitala palveli sisällissodan edelleen II pataljoonan adjutanttina 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti 3. Hänet siirrettiin 3. lokakuuta 1918 alkaen Kuopion jalkaväkirykmentti 4:ään, josta taasen muodostettiin Tampereen rykmentti. Hänet määrättiin rykmentissä 3. konekiväärikomppanian päälliköksi. Tampereen rykmentistä hänet siirrettiin 26. elokuuta 1919 Sotaministeriön intendenttiosaston kanslistiksi. Armeijasta hän erosi 15. tammikuuta 1921 ja liittyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Savonlinnan suojeluskuntaan. Savonlinnan suojeluskunnassa hän palveli 1. heinäkuuta 1921 saakka, jolloin astui palvelukseen Sotaväen esikuntaan, missä hänet määrättiin taloustarkastajan nuoremmaksi apulaiseksi. Hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1925 Sotaväen esikunnan lakkauttamisen yhteydessä vastaavaan virkaan Yleisesikuntaan. Yleisesikunnasta hän erosi 21. tammikuuta 1927 ja työskenteli sen jälkeen Keskinäisen henkivakuutusyhtiön Suomen Kuopion konttorin johtajana vuoteen 1928 saakka. Hän oli vuosina 1934 - 1935 tilapäisessä toimessa Helsingin sotilaspiirin esikunnassa ja toimi edellä mainitussa paikassa 1. tammikuuta 1936 lähtien ylimääräisenä kanslistina. Missä hänet määrättiin lopulta 28. marraskuuta 1938 alkaen vakinaiseen palvelukseen.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitala osallistui talvisotaan erikoistehtävissä Helsingin sotilaspiirin esikunnassa, josta hänet siirrettiin välirauhan aikana toimistopäälliköksi Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirin kutsuntatoimistoon, missä tehtävässä hän palveli sitten jatkosodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hän toimi ylimääräisenä virkailijana Helsingin Verovirastossa vuoteen 1945 saakka. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.