Veden ravinteet
Veden ravintoaineet vaikuttavat veden elämään ja kasvillisuuteen. Ravinteet ovat niin olennainen osa vesien elämää, että Suomessa sitä käytetään yhtenä veden luokitteluperusteena. Suomen vesistöt voidaan luokitella runsasravinteisiin eli sekä kasvi- että eläinlajistoltaan laajoihin, tai päinvastaisiin, eli vähäravinteisiin järviin ja lampiin.
Runsasravinteiset järvet saattavat olla levän samentamia, ruskean ja likaisen värisiä, mutta kaikesta huolimatta yhtä puhtaita, kuin muukin vesi. Luonnostaan runsasravinteisilla järvillä on kalkkiperäinen tai savinen pohja, sillä niistä liukenee veteen enemmän ravinteita kuin soraisesta tai hiekkaisesta maaperästä. Liejupohjakin on runsasravinteiselle vesistölle suosiollinen. Suomen järvistä ja lammista vain noin 10 % on runsasravinteisia, mutta yli 60 % vähäravinteisia. Vähäravinteiset vedet ovat kirkkaan ja puhtaan näköisiä, mutta karuja. Joskus suurimpien järvien luokittelu on vaikeaa, sillä ravinteiden määrä saattaa vaihdella eri kohdissa järveä.
Veden kirkkaus ei aina liity ravinteiden määrään. Harju- ja hiekka-alueiden vedet ovat kirkkaita ja karuja. Jos järven valuma-alueilla on esimerkiksi suo, sieltä valuu veteen suoturpeen samentamia humusvesiä, jotka pian muuttavat koko järven veden ruskeaksi. Näin ruskeavetiset ja sameat järvetkin voivat olla varsin vähäravinteisia ja väristään huolimatta puhtaita.