Vedekieli
Vedekieli tai vedenkieli[1] on leikkikieli, joka oli yleinen erityisesti 1950-luvun Helsingissä. Vedeä puhuttiin eniten 1950–1980-luvulla ja Tsennaaks stadii, bonjaaks slangii -slangisanakirjassaan Heikki Paunonen rajaa vedenkielen erityisesti Hämeentien, Pengerkadun ja Sakarinkadun kortteleihin, joissa sitä puhuttiin runsaasti. Muiden leikkikielten tapaan kielen tarkoitus oli toimia sisäpiiri- tai salakielenä.[2]
Vedekieli heräsi uudelleen henkiin 2000-luvun alussa Itä-Helsingin rap-musiikkipiireissä[1]. Vedekieltä käytti esimerkiksi räppäri Steen1 Salaliittoteoria-levyllään osana pyrkimystään rakentaa itähelsinkiläistä identiteettiä[1]. Sittemmin vedekielestä on tullut pysyvä elementti nuorten itähelsinkiläisten puheessa, jossa suomeen sekoittuu lukuisia vieraita kieliä[1].
Muita suomalaisia leikkikieliä ovat muun muassa kontinkieli, fikon-kieli ja vitikieli.
Rakenteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esimerkkikeskustelu:
– Tuletko meille?
– Tulen.
Menetelmä 1
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakenne on "sana" = sana + vede → venasade [2]
– Veletko tude veille mede?
– Velen tude.[2]
Menetelmä 2
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen tavun perään lisätään äänneyhdistelmä -dve.[1]
– Tudveletko meildvele?
– Tudvelen.
Menetelmä 3
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sanan alkuun lisätään tavu -ve , loppuun lisätään tavu -de [1].
– Vetuletkode vemeillede?
– Vetulende.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Elena Sulin, Itä-Helsingin nuoret käyttävät taas vanhaa ”salakieltä” Helsingin Sanomat 18.4.2022, viitattu 18.4.2022 (digilehden tilaajille)
- ↑ a b c Olen oppinut veden kielen jo lapsena. Nykyisin kukaan ei enää osaa tätä... (Archive.org) Kysy.fi. 10.11.2003. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 7.12.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seppo Palander: Katujen kieli – Helsingin 1940–60-lukujen puhekielen sanakirja web.archive.org. 1999, 2000.