Vedekieli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vedekieli tai vedenkieli[1] on leikkikieli, joka oli yleinen erityisesti 1950-luvun Helsingissä. Vedeä puhuttiin eniten 1950–1980-luvulla ja Tsennaaks stadii, bonjaaks slangii -slangisanakirjassaan Heikki Paunonen rajaa vedenkielen erityisesti Hämeentien, Pengerkadun ja Sakarinkadun kortteleihin, joissa sitä puhuttiin runsaasti. Muiden leikkikielten tapaan kielen tarkoitus oli toimia sisäpiiri- tai salakielenä.[2]

Vedekieli heräsi uudelleen henkiin 2000-luvun alussa Itä-Helsingin rap-musiikkipiireissä[1]. Vedekieltä käytti esimerkiksi räppäri Steen1 Salaliittoteoria-levyllään osana pyrkimystään rakentaa itähelsinkiläistä identiteettiä[1]. Sittemmin vedekielestä on tullut pysyvä elementti nuorten itähelsinkiläisten puheessa, jossa suomeen sekoittuu lukuisia vieraita kieliä[1].

Muita suomalaisia leikkikieliä ovat muun muassa kontinkieli, fikon-kieli ja vitikieli.

Esimerkkikeskustelu:

– Tuletko meille?

– Tulen.

Rakenne on "sana" = sana + vede → venasade [2]

– Veletko tude veille mede?

– Velen tude.[2]

Ensimmäisen tavun perään lisätään äänneyhdistelmä -dve.[1]

– Tudveletko meildvele?

– Tudvelen.

Sanan alkuun lisätään tavu -ve , loppuun lisätään tavu -de [1].

– Vetuletkode vemeillede?

– Vetulende.

  1. a b c d e f Elena Sulin, Itä-Helsingin nuoret käyttävät taas vanhaa ”sala­kieltä” Helsingin Sanomat 18.4.2022, viitattu 18.4.2022 (digilehden tilaajille)
  2. a b c Olen oppinut veden kielen jo lapsena. Nykyisin kukaan ei enää osaa tätä... (Archive.org) Kysy.fi. 10.11.2003. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 7.12.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]