Vedeera ja polttavan auringon maa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vedeera ja polttavan auringon maa
Kirjailija Jarkko Tontti
Kansitaiteilija Satu Enstedt
Kieli suomi
Genre fantasia
Kustantaja Aviador
Julkaistu 2022
Ulkoasu sidottu
ISBN 978-952-381-053-2
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Vedeera ja polttavan auringon maa on Jarkko Tontin vuonna 2022 ilmestynyt fantasiaromaani. Se on itsenäinen jatko-osa vuonna 2012 ilmestyneelle romaanille Vedeeran taru ja vuonna 2018 ilmestyneelle romaanille Vedeera vaarallisilla vesillä.[1]

Romaanissa haltijaneito Vedeera lähtee uhkarohkealle merimatkalle. Yhdessä ystäviensä ja liittolaistensa kanssa hänen tehtävänsä on selvittää surua ja kuolemaa levittävän huumepölyn alkulähde ja kuka sitä valmistaa. Samalla Vedeera kokee vastoinkäymisiä omassa elämässään: hänen ystävänsä viihtyvät paremmin hänen kiusaajiensa ja vastustajiensa kanssa kuin hänen seurassaan. Vedeera ja polttavan auringon maa on aikaisempien Vedeera-seikkailujen tavoin myös vertauskuvallinen. Siinä kysytään, onko tutuilla ja oudoilla valtakunnilla sittenkin myös jotain yhteistä. Voivatko haltijat, quirenilaiset, ihmiset ja etelässä kohdatut oudot kansat ylittää ennakkoluulonsa?[2]

Jani Saxell kirjoitti romaanista Helsingin Sanomissa: ”Fantasia tarjoaa oivallisen kulman aikuistumiseen liittyvien minärimpuilujen kuvaamiseen. ”Metsäläistyttö” Vedeera tuntee ulkopuolisuutta ylimysperheiden tytärten seurapiirileikeissä. Samalla Vedeera tempoilee quirenilaisen velhonalku Selderonin ja ihmispoika Korilin välillä. Siinä missä J. R. R. Tolkienin Keskimaassa metafyysinen pahuus tiivistyy örkkeihin ja Mordoriin, Tontti tarjoilee harmaan sävyjä. Myös romanttiset kuviot ja naissankari päähenkilönä ovat kaukana Tolkienista, mutta lähestulkoon genren nykyisiä tehdasasetuksia. Tontti salakuljettaa fantasiakirjoihinsa omien aikuisten romaaniensa ja maailmanpolitiikan teemoja. Pöly tekee tuhojaan kuin amfetamiini ja heroiini Tontin edellisessä romaanissa Haava (2021). Se kuvaa jokaisen vanhemman pahinta painajaista, oman lapsen menettämistä.”[3]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]