Veštšestvo tšelovetšnosti
| Veštšestvo tšelovetšnosti Intervju 1990–2018 |
|
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Olga Sedakova |
| Kieli | venäjä |
| Genre | tietokirja |
| Julkaistu | 2020 |
| Sivumäärä | 648 |
| ISBN | 978-5-4448-1204-4 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Veštšestvo tšelovetšnosti. Intervju 1990–2018 (ven. Вещество человечности. Интервью 1990–2018; Ihmisyyden aines. Haastatteluja 1990–2018) on vuonna 2020 ilmestynyt kokoelma runoilija ja esseisti Olga Sedakovan haastatteluja.
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoksessa Sedekova sanoo, että Krimin miehitys 2014 oli lopullinen osoitus Venäjän luisumisesta moraaliseen pimeyteen. Se osoitti, että Venäjän kansa on samassa rintamassa poliittisten vallanpitäjien kanssa näiden lietsoessa militaristista hysteriaa ja hyökkäyspolitiikkaa.[1][2]
Sedakovan mukaan venäläiseen kulttuuriin liittyy taipumus liittää hyvä ja paha toisiinsa. Länsimaisten ihmisten suhde pahaan on yksiselitteinen, mutta Venäjällä ollaan epämääräisiä: minkään ei tunnusteta olevan lopullisesti paha. Myös armollisuuden korostaminen on samaa taipumusta monimutkaiseen selittelyyn. Tämä johtaa laskemaan hyvän ja pahan osuutta asioissa. Katsotaan, että hyvää voi tehdä pahan avulla. Tarkoitus pyhittää keinot, myös väkivallan.[1][2]
Sedakovan mukaan venäläisessä ajattelussa vainoharhaiset kuvitelmat ovat voimakkaampia kuin johdonmukainen ajattelu. Moraalikäsitykset perustuvat sisäiseen näkemykseen, eivät logiikkaan. Samalla kyvyttömyys erottaa hyvä ja paha toisistaan yhdistyvät vihamielisyyteen oppositiota ja vähemmistöjä kohtaan. Sedakova kannustaa yksinkertaiseen moraaliseen valintaan sumuttamisen sijasta: hyvä on hyvää ja paha pahaa.[1][2]
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä ei tehnyt tiliä menneisyytensä kanssa, mikä on jättänyt kentän avoimeksi sairaalle populismille. Sedakovan mukaan Venäjän arvostus maailmalla ei perustu suurvaltahaaveisiin vaan kulttuuriin: Venäjä on antanut maailmalle Fjodor Dostojevskin, Leo Tolstoin ja myöhemmät suuret kirjailijat. Nämä hahmot eivät olleet paikallisesti rajoittuneita, vaan osa yleismaailmallista humanismia.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Mallinen, Jukka: Russia’s Moral Disaster ICDS Diplomaatia. 25.6.2019. Viitattu 8.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Mallinen, Jukka: Essee: Tulehtunut kansalliskiihko järkyttää venäläistä älymystöä Kotimaa. 5.8.2019. Viitattu 8.4.2022.