Risto Rytin muistomerkki
| Risto Rytin muistomerkki | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Risto Rytin muistomerkki |
| Toinen nimi | Vastuun vuodet |
| Tekijä | Veikko Myller |
| Valmistumisvuosi | 1994 |
| Taiteenlaji | kuvanveisto |
| Sijainti | Töölö |
| Paikkakunta | Helsinki |
| Koordinaatit | 60°10'39.418"N, 24°55'44.350"E, 60°10'39.43"N, 24°55'44.36"E |
Risto Rytin muistomerkki eli Vastuun vuodet on Helsingin Töölössä sijaitseva kuvanveistäjä Veikko Myllerin toteuttama Suomen viidennen presidentin Risto Rytin virallinen muistomerkki. Abstrakti veistos sijaitsee Hesperian esplanadin itäisessä, Mannerheimintien puoleisessa päässä Etu- ja Taka-Töölön rajalla. Se pystytettiin vuonna 1994.
Teoksen kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyyliltään konstruktivistinen ja minimalistisia piirteitä sisältävä pronssiveistos muodostuu yksinkertaisia geometrisia muotoja noudattavista, kulmikkaista ja sileäpintaisista palkeista.[1] Kokonaisuus on kuusi metriä korkea ja kolmetoista metriä pitkä. Se koostuu kahdesta erillisestä osasta, jotka on sijoitettu suoraan nurmikolle ilman jalustaa siten, että niiden voi kuvitella jatkuvan ja yhtyvän maan alla. Veistoksen jyrkkien käännösten on tarkoitus kuvata vertauskuvallisesti Rytin presidenttikauden vaikeita päätöksiä. Teoksen näennäinen kasvaminen suoraan maasta kuvaa sitä, miten Rytin elämä oli sidoksissa Suomeen.[2] Maata vasten olevassa palkissa lukee kohokirjaimin ”Risto Ryti 1889–1956”.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomitun Risto Rytin virallinen muistaminen oli kylmän sodan ajan Suomessa rajoitettua, joten Ryti sai valtiollisen muistomerkin pääkaupunkiin vasta 1990-luvulla.[4] Holkerin hallitus asetti tammikuussa 1989 toimikunnan pohtimaan silloin puuttuneiden kolmen entisen presidentin eli Rytin, L. K. Relanderin ja Urho Kekkosen virallisten muistomerkkien sijoituspaikkoja Helsingissä. Rytin muistomerkin piti olla valmis hänen syntymänsä 105-vuotispäivänä, helmikuussa 1994.[2] Jo vuosikymmeniä aiemmin pystytetyt Ståhlbergin, Svinhufvudin, Kallion, Mannerheimin ja Paasikiven muistomerkit ovat kaikki näköetäisyydellä Eduskuntatalosta, mutta Rytin muistomerkin sijoituspaikka valittiin hieman kauempaa Töölöstä.
Veistoskilpailu julistettiin keväällä 1990 ja siihen lähetettiin 130 ehdotusta.[2] Valtioneuvoston kanslia asetti virallisen Rytin muistomerkkitoimikunnan maaliskuussa 1991. Kilpailun voittajaksi valittiin marraskuussa 1991 Veikko Myllerin ehdotus Vastuun vuodet.[5] Sen abstraktia muotokieltä pidettiin yllättävänä, koska Myller oli tätä ennen tunnettu pääasiassa figuratiivisista veistoksista. Jaetulle toiselle sijalle asetettiin Niels Haukelandin, Pekka Kauhasen ja Hannu Sirenin ehdotukset.[2]
Veistoskilpailun lopputulos herätti laajan julkisen keskustelun. Yleisen mielipiteen väitettiin vastustavan ei-esittävää muistomerkkiä, koska se ei herättäisi kansalaisissa kunnioitusta. Yleisönosastokirjoituksissa vaadittiin Rytille näköispatsasta.[2] Joulukuussa 1991 Helsingin kaupunginvaltuustolle esitettiin Georg C. Ehrnroothin johdolla 23 kaupunginvaltuutetun allekirjoittama valtuustokysely, jossa vaadittiin muistomerkkikilpailun uusimista. Kirjailija Helvi Hämäläisen, kirjailija Inkeri Kilpisen ja lehtori Irja Pajari-Tikkasen aloitteesta perustettu, ”Risto Ryti -ryhmäksi” itseään kutsunut liike julkisti vappuaattona 1992 saman asian puolesta adressin, jonka allekirjoitti 146 tunnettua julkisuuden henkilöä, joukossa poliitikkoja ja taiteilijoitakin.[2][1][5] Aihetta tutkineen taidehistorioitsija Tuuli Lähdesmäen mukaan varsinkin iltapäivälehdistö ruokki kiistaa korostamalla vastakkainasettelua abstraktia muistomerkkiä puolustaneiden taideasiantuntijoiden ja näköispatsasta vaatineiden kansalaisten välillä.[6] Julkisen paineen vuoksi Helsingin kaupunginhallitus päätti toukokuussa 1992 täpärästi äänin 8–7 hylätä kilpailun voittajaehdotuksen, mutta valtioneuvoston kanslia ilmoitti, ettei kaupungilla ollut oikeutta puuttua valtioneuvoston tilaaman muistomerkin sisältöön. Tämän jälkeen muun muassa Suomen Taiteilijaseura, Suomen Kuvanveistäjäliitto ja 45 kaupunginvaltuutettua vetosivat Myllerin ehdotuksen toteuttamisen puolesta. Kaupunginhallitus peruutti päätöksensä marraskuussa 1992 jälleen äänin 8–7, kun yksi edustaja äänesti toisin kuin varamiehensä edellisellä kerralla.[5][2]
Rytin muistomerkille toivottiin myös parempaa sijoituspaikkaa. Monissa ehdotuksissa mainittiin toivottavana sijaintina Säätytalon edusta Kruununhaassa, koska silloin patsaan edessä olisi Suomen Pankki, jossa Ryti teki pääosan elämäntyöstään, ja sen takana Säätytalo, jossa sotasyyllisyysoikeudenkäynti pidettiin.[7] Teoksen ulkonäön ja sijoituspaikan ohella keskusteltiin jonkin verran siitä, oliko muistomerkin pystyttäminen Rytille lainkaan sopivaa. Esimerkiksi Suomen Kommunistisen Puolueen Pakilan-osasto ilmoitti vastustavansa koko muistomerkkiä, koska Ryti oli presidenttinä vienyt Suomen liittoon Hitlerin kanssa.[6] Rytin muistomerkistä käyty kiista oli 1990-luvun kiivain julkista taideteosta koskenut debatti Suomessa.[8]
Tilaussopimus kuvanveistäjä Myllerin kanssa allekirjoitettiin joulukuussa 1992, minkä jälkeen kiista rauhoittui. Muistomerkki valmistettiin Herttoniemen taidevalimossa, jossa se hitsattiin kasaan kahdestakymmenestä erillisestä kappaleesta.[2] Se paljastettiin 30. syyskuuta 1994. Paljastuspuheen piti tasavallan presidentti Martti Ahtisaari.[3] Rytin muistomerkin kanssa samanaikaisesti alulle pannuista kahdesta muusta suunnitelmasta Relanderin muistomerkki toteutui vuonna 1996 ja Kekkosen muistomerkki vuonna 2000.
Risto Rytin muistomerkki on puhuttanut jonkin verran myös pystyttämisensä jälkeen. Iltalehden vuonna 2008 järjestämässä lukijaäänestyksessä se valittiin Helsingin rumimmaksi patsaaksi.[9]
Rytin muut muistomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin muistomerkin ohella Rytille on pystytetty näköispatsaat Huittisiin vuonna 1979 ja Poriin vuonna 2009.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tiina Kuivalainen: ”Tänä päivänä tältä paikalta ylös näkee kauas”, s. 6–79 teoksessa Veikko Myller – kuvanveistäjä. Parvs, Helsinki 2016. ISBN 978-952-5654-90-5
- Tuuli Lähdesmäki: Kuohahdus Suomen kansan sydämestä – Henkilömonumentti diskursiivisena ilmiönä 1900-luvun lopun Suomessa. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 94. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 2007. ISBN 978-951-39-2999-2. Teoksen verkkoversio
- Antero Rautio: Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset – patsasbongarin opas. Karisto, Hämeenlinna 1998. ISBN 951-23-3664-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Risto Rytin muistomerkki (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin taidemuseon Julkiset veistokset -tietokanta. Viitattu 28.4.2018.
- ↑ a b c d e f g h Kuivalainen 2016, s. 46–51.
- ↑ a b Rautio 1998, s. 247.
- ↑ Martti Turtola: Ryti, Risto (1889 - 1956) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c Kimmo Oksanen: Rytinän vaiheet (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 30.9.1994. Viitattu 28.4.2018.
- ↑ a b Tero Karjalainen: Henkilömonumentit herättävät tunnepitoisia keskusteluja Turun Sanomat 15.12.2007. Viitattu 28.4.2018.
- ↑ Lähdesmäki 2007, s. 165.
- ↑ Lähdesmäki 2007, s. 27.
- ↑ IL:n lukijat äänestivät: Rytin patsas on rumin Iltalehti 6.5.2008. Viitattu 28.4.2018.
- ↑ Risto Rytiin liittyvät muistomerkit ja -laatat pääkaupungin ulkopuolella (Arkistoitu – Internet Archive) Riso Ryti seura. Viitattu 28.4.2018.