Vastarintaa ja vaihtoehtoja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vastarintaa ja vaihtoehtoja
Fences and Windows: Dispatches from the Front Lines of the Globalization Debate
Alkuperäisteos
Kirjailija Naomi Klein
Genre tietokirjallisuus
Kustantaja Vintage Canada
Picador
Julkaistu 2002
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 267
Suomennos
Suomentaja Maarit Tillman
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2003
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 299
ISBN 951-0-27949-8
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Vastarintaa ja vaihtoehtoja (engl. Fences and Windows: Dispatches from the Front Lines of the Globalization Debate) on kanadalaisen globalisaatiokriitikko Naomi Kleinin kirjoittama kirja vuodelta 2002. Teos on kokoelma Naomi Kleinin vuosina 1999-2002 kirjoittamia artikkeleita eri lehdistä. Kirjaan kootut artikkelit käsittelevät esimerkiksi Maailman kauppajärjestöä, Maailmanpankkia, Kansainvälistä valuuttarahastoa sekä sananvapautta.

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naomi Kleinin esikoisteoksen No Logon aiheuttama suosio venytti Kleinin alun perin kahden viikon mittaiseksi suunnitellun kirjanesittelykiertueen kahden ja puolen vuoden mittaiseksi.[1] Tänä aikana Klein kirjoitti artikkeleita useille suurille sanomalehdille, kuten The Globe and Mailille, The Guardianille ja Los Angeles Timesille. Kirjoitustyönsä Klein hoiti mielenosoitusten ja lentomatkojen lomassa.[2] Hänen mukaansa kirjaa tulisi käsitellä omana itsenäisenä teoksenaan eikä No Logon seuraajana.[1]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastarintaa ja vaihtoehtoja on jaettu viiteen eri osaan. Ensimmäisen osan, ”Vastarinnan vaihtoehdot”, ensimmäinen artikkeli käsittelee Maailman kauppajärjestön huippukokouksen vastaisia mielenosoituksia Seattlessa vuonna 1999. Muut osan artikkelit kertovat Seattlea seuranneista mielenosoituksista ja niiden toiminnasta syksyyn 2000 asti.

Toinen osa ”Demokratian estäminen” on jaettu kahteen pienempään osaan. Ensimmäinen osa käsittelee köyhille maille myönnettyjä lainoja, jotka ajavat maat lopulliseen ahdinkoon. Toinen osa taas kertoo muuntogeenisestä ruuasta ja sen vaikutuksista paikalliselle maataloudelle.

Kolmas osa ”Liikkeen estäminen” kertoo viranomaisten kyseenalaisista toimintatavoista aktivisteja vastaan. Klein käsittelee osassa muun muassa lisääntynyttä kyynelkaasun käyttöä. Neljäs osa ”Terrorin hyödyntäminen” käsittelee sitä, kuinka eri maiden tiedustelupalvelut pidättävät aktivisteja aiheettomasti mielenosoitusten alla käyttäen hyväksi syyskuun 11. päivän iskujen aiheuttamaa terrorismihysteriaa.

Viimeinen osa ”Demokraattisia vaihtoehtoja” kertoo aktivistien uusista, rauhanomaisista keinoista kapitalismia vastaan. Osiossa Klein käsittelee muun muassa Maailman sosiaalifoorumia ja Meksikon zapatisteja.

Osa kirjassa julkaistuista artikkeleista on saatavilla vapaasti englanniksi Naomi Kleinin internet-sivuita. Joitakin kirjassa julkaistuja artikkeleita on kuitenkin täydennetty niiden alkuperäisen julkaisun jälkeen.

  1. Vastarinnan vaihtoehdot
  2. Demokratian estäminen:
    Kauppaa ja lehmänkauppaa

    Markkinat nielaisevat yhteisen omaisuuden

  3. Liikkeen estäminen: Vastarinnan kriminalisointi
  4. Terrorin hyödyntäminen
  5. Demokraattisia vaihtoehtoja

Julkaisu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastarintaa ja vaihtoehtoja -kirjan julkaisivat Picador Yhdysvalloissa, Vintage Canada Kanadassa, Flamingo Britanniassa ja WSOY Suomessa. Kirja on julkaistu ainakin 18 maassa.[3] Teoksen kaupallinen menestys oli odotettua huonompi.[4] Osa kirjan tuotoista lahjoitettiin Fences and Windows -nimiselle hyväntekeväisyyssäätiölle, joka kerää rahaa aktivistien oikeuskuluihin ja globaalia demokratiaa koskevaan valistukseen.[5]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan vastaanotto oli ristiriitaista. Feministilehti Herizonsin kriitikko Carly Stasko kehui kirjaa ja sanoi sen motivoivan lukijoita toimimaan.[6] Globe and Mail -lehden kriitikko Stan Persky kiitti erityisesti Kleinin tapaa kertoa myös aktivistien tekemistä virheistä.[7] Myös The Guardian -lehdelle kirjoittava anarkisti Stuart Christie antoi Kleinille tunnustusta siitä, että kirja myös arvosteli aktivisteja ja paljastaa internetin avulla järjestettyjen mielenosoitusten heikkoudet. Lisäksi Christie piti Kleiniä hyvänä kirjoittajana, joka osaa kertoa paljon asiaa lyhyessä tekstissä.[8] New Internationalist -lehden kriitikko John Lee antoi kirjalle neljä tähteä viidestä ja sanoi sen olevan jopa parempi manifesti muutoksille kuin Kleinin edellinen kirja No Logo.[9] Talouslehti The Economistin toimittaja sen sijaan arvosteli kirjaa voimakkaasti sanoen muun muassa, että Klein sivuutti kirjassaan kaikki globalisaation ”helposti todistettavissa olevat tosiasiat” kuten kehitysmaiden rikastumisen ulkomaisten sijoitusten avulla. Lehden mukaan Klein on ”vihainen nuori”, joka tosin osoittaa todellisia journalistin taitoja kirjoittamalla lumoavaa höpötystä sivun toisensa jälkeen, ilman että hänellä olisi mitään varsinaista asiaa.[10] Klein vastasi myöhemmin, että The Economistin arvio oli lapsellinen ja ”niin hullu, ettei se ole edes vastaamisen arvoinen”.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Klein, Naomi: Vastarintaa ja vaihtoehtoja. Suomentanut Maarit Tillman. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 9789510279496

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Klein 2003, s. 11.
  2. ↑ Klein 2003, s. 14.
  3. ↑ Publishing Information Naomiklein.org. Viitattu 20.7.2011. (englanniksi)
  4. ↑ Giuliani tops at Indigo. Quill & Quire, Helmikuu 2003, 69. vsk, nro 2, s. 5. (englanniksi)
  5. ↑ Klein 2003, s. 285.
  6. ↑ Stasko, Carly: Fences of Enclosure Windows of Opportunity. Herizons, Kevät 2003, 16. vsk, nro 4, s. 35-36. (englanniksi)
  7. ↑ Persky, Stan: Fences and windows: dispatches from the front lines of the globalization debate. The Globe and Mail, 22. syyskuuta 2002, s. D8. Maksullinen verkkoversio. Viitattu 27.4.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Christie, Stuart: Clear and present danger Guardian. 9.11.2002. Viitattu 27.4.2011. (englanniksi)
  9. ↑ Fences and Windows. . - Mixed Media - review of book on globalization - book review findarticles.com (alkup. New Internationalist -lehti). John Lee. Viitattu 20.7.2011. (englanniksi)
  10. ↑ Why Naomi Klein needs to grow up The Economist. 7.11.2002. Viitattu 26.4.2011. (englanniksi)
  11. ↑ Naomi Responds to the Economist Naomiklein.org. Viitattu 26.4.2011. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vastarintaa_ja_vaihtoehtoja&oldid=22819387”