Vaskitatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaskitatti
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Boletales
Heimo: Boletaceae
Suku: Loistotatit Aureoboletus
Laji: projectellus
Kaksiosainen nimi

Aureoboletus projectellus

Katso myös

  Vaskitatti Wikispeciesissä
  Vaskitatti Commonsissa

Vaskitatti[1] (Aureoboletus projectellus) on Boletaceae-heimoon kuuluva sienilaji, jota esiintyy Pohjois-Amerikassa. Se on levinnyt myöhemmin Eurooppaan, ja Suomesta sitä löydettiin ensi kerran vuonna 2023.

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaskitatti on alkuperältään Pohjois-Amerikasta, jossa se kasvaa yleisesti kuivissa mäntymetsissä. Euroopassa se havaittiin ensi kertaa Liettuassa vuonna 2011, ja sen jälkeen se on levinnyt muihin Euroopan maihin. Latviassa sitä havaittiin vuonna 2013, ja se valittiin siellä vuoden sieneksi 2014. Vaskitattia on löydetty myös muista maista, kuten Puolasta vuonna 2016 sekä Norjasta ja Tanskasta vuonna 2014. Ruotsissa laji havaittiin vuonna 2017, ja se on levinnyt nopeasti Tukholman seudulle asti. Lisäksi se on levinnyt laajasti myös Viroon. Suomessa vaskitattia löydettiin ensimmäisen kerran Hangosta elokuussa 2023.[2]

Lajin kuvasi ensimmäisen kerran yhdysvaltalainen sienitieteilijä William Alphonso Murrill vuonna 1938 nimellä Ceriomyces projectellus. Näyte kerättiin Lynchburgista, ja myöhemmin Murrill siirsi lajin kivitattien sukuun. Vuonna 2015 Roy Halling siirsi lajin loistotattien sukuun (Aureoboletus) DNA-näyttöön perustuen.[3][4]

Vaskitatti on syötävä.[2] Sitä voidaan käyttää sienivärjäyksessä tuottamaan erilaisia värejä (keltainen, ruskehtavan oranssi, tumman oranssi, vihertävän ruskea tai vihertävän keltainen) riippuen käytetystä puretusaineesta.[5]

  1. Vaskitatti – Aureoboletus projectellus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 17.10.2023.
  2. a b Amerikkalainen tattilaji löydetty Hangosta – leviämässä Suomeen? Suomen Luonto. Viitattu 26.8.2023.
  3. William A. Murrill: New Boletes. Mycologia, 1938-09, 30. vsk, nro 5, s. 520–525. doi:10.1080/00275514.1938.12017294 ISSN 0027-5514 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  4. Roy E. Halling, Nigel Fechner, Mitchell Nuhn, Todd Osmundson, Kasem Soytong, David Arora, Manfred Binder, David Hibbett: Evolutionary relationships of Heimioporus and Boletellus (Boletales), with an emphasis on Australian taxa including new species and new combinations in Aureoboletus, Hemileccinum and Xerocomus. Australian Systematic Botany, 10.9.2015, 28. vsk, nro 1, s. 1–22. doi:10.1071/SB14049 ISSN 1446-5701 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  5. Arleen R. Bessette, Alan E. Bessette: The Rainbow Beneath My Feet: A Mushroom Dyer's Field Guide. Syracuse University Press, 1.5.2001. ISBN 978-0-8156-0680-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2023). (englanti)