Vasili Vainonen

Vasili Ivanovitš Vainonen (ven. Васи́лий Ива́нович Вайно́нен, 21. helmikuuta (J: 8. helmikuuta) 1901 Pietari – 23. maaliskuuta 1964 Moskova) oli inkeriläissyntyinen neuvostoliittolainen balettimestari.

Vasili Vainosen isä Juhani oli kotoisin Järvisaaren Siikalan kylästä. Hän työskenteli Pietarissa kultaseppänä. Perheessä oli 14 lasta, joista Vasili oli nuorin. Isä kuoli muutamia päiviä ennen hänen syntymäänsä (toisen tiedon mukaan kaksi vuotta sen jälkeen). Vanhin tytär Maria työskenteli keisarillisten teatterien ompelijana ja äiti Mikaelin teatterin näyttelijän lastenhoitajana. Vuonna 1911 poika pääsi opiskelemaan teatteriopiston balettiosastolle.

Valmistuttuaan vuonna 1919 Pietarin koreografisesta opistosta Vainonen työskenteli Mariinski-teatterin tanssijana ja balettimestarina. Vuonna 1939 hän siirtyi Moskovaan Stanislavski-teatterin balettiryhmän taiteelliseksi johtajaksi ja vuonna 1944 Minskiin Valko-Venäjän ooppera- ja balettiteatteriin. Vuosina 1946–1950 ja 1954–1958 Vainonen toimi Bolšoi-teatterin balettimestarina. 1950-luvun alussa hän työskenteli Novosibirskissä. Viimeisinä vuosinaan hän ohjasi viihde-esityksiä.

Vainonen aloitti koreografina 1920-luvun lopussa. Hänen ensimmäisiä menestysteoksiaan olivat Boris Asafjevin Pariisin liekit vuonna 1932 ja Tšaikovskin Pähkinänsärkijä vuonna 1934. Balettimestarin muita ohjaustöitä ovat Asafjevin Partisaanipäivät (1937) ja Militsa (1947), Riccardo Drigon Harlequinade (1945) ja Sergei Vasilenkon Mirandolina (1949). Vuonna 1939 Vainoselle myönnettiin Venäjän SFNT:n ansioituneen taiteilijan arvonimi. Hän sai Stalin-palkinnot Bolšoi-teatterissa ohjaamastaan Pariisin liekeistä (1947) ja Smetanan Myyty morsian -oopperan tansseista (1948).