Vartijakortti

Vartijakortti on poliisin myöntämä todistus vartijaksi hyväksymisestä ja hyväksynnän voimassaolosta.

Yleistä vartijakortista

Vartijan on pidettävä vartijakortti vartioimistehtävissä aina mukana ja esitettävä se pyydettäessä. Korttia ei tarvitse esittää, ellei pyytävä henkilö ole viranomainen tai toimenpiteen kohde. Koska suuri osa vartijan työtehtävistä kuitenkin käytännössä suoritetaan jokamiehenoikeuksin, ei kortin näyttämättä jättäminen välttämättä estä vartijaa suorittamasta työtehtäväänsä siviiliasuisenakaan, esimerkiksi näpistäjän kiinniotossa.

Kortin ulkonäkö

Vartijakortissa on etupuolella teksti "Vartijakortti Väktarkort", lupanumero, vartijan nimi, kuva ja syntymäaika, luvan myöntäneen viranomaisen nimi sekä hyväksynnän voimassaolopäivämäärät. Kortin taustaosassa on myös tunnistekuvio, jossa on kirjaimet "TU" (turvasuojaaja)^lähde?. Uudemmassa korttipohjassa tätä kirjainyhdistelmää ei enää ole. Kortin kääntöpuolella on tiedot vartijan suorittamista voimankäyttökoulutuksista, niiden ehdoista ja rajoituksista sekä mahdollista työkäyttöön hyväksytyistä koirista.

Mahdolliset voimankäyttökoulutukset ovat:

• Yleinen osa – oikeuttaa kantamaan käsirautoja ja patukkaa.
• Kaasusumutinkoulutus – oikeuttaa kantamaan kaasusumutinta.
• Teleskooppipatukkakoulutus – oikeuttaa kantamaan teleskooppipatukkaa.
• Ampuma-asekoulutus – oikeuttaa kantamaan ampuma-asetta (erikseen rajatuissa tehtävissä).

Vartijakortti on nykyisin luottokortin kokoinen, sinertävänpunainen ja Setecin valmistama. Aiemmin käytössä olleita A6-kokoisia kortteja ei enää ole käytössä, koska niiden voimassaolo päättyi viiden vuoden kuluttua uuden lain voimaan astumisesta eli lokakuussa 2007.

Pahvikorttiin ei voitu merkitä voimankäyttökoulutustietoja, eikä vartija tällöin saanut oikeutta kantaa tehtävissään voimankäyttövälineitä, vaikka olisikin suorittanut asianmukaisen koulutuksen.

• 
  Kuva suomalaisesta vartijakortista etupuolelta

Aiheesta muualla

• Poliisi: Vartijakortti