Varjojen vangit
Varjojen vangit | |
---|---|
Lord of the Shadows | |
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Darren Shan |
Genre | nuortenkirjallisuus, kauhu, fantasia |
Julkaistu | 2003 |
Suomennos | |
Suomentaja | Kaijamari Sivill |
Kustantaja | Tammi |
Julkaistu | 2013 |
Sarja: Darren Shanin tarina | |
Edeltävä | Sielujen järvi |
Seuraava | Kohtalon perilliset |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Varjojen vangit (engl. Lord of the Shadows) on Darren Shanin kirjoittaman Darren Shanin tarina -kirjasarjan yhdestoista osa.[1] Se on myös sarjan toiseksi viimeinen osa. Englanninkielinen alkuteos julkaistiin vuonna 2003 ja suomennos vuonna 2013.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Darren Shan ja siniviitta Harkat Mulds ovat kulkeneet Friikkisirkuksen mukana siitä lähtien, kun olivat palanneet hirvittävältä matkaltaan Sielujen järveltä. Darren näkee outoja painajaisia itsestään, Stevestä ja Varjojen valtiaasta. Eräänä iltana herra Pitkä ilmoittaa, että sirkus palaa Darrenin kotikaupunkiin, paikkaan jossa kaikki alkoi.
Sirkuksen leiriytyessä vanhalle jalkapallostadionille Darren lähtee tutkimaan kotikaupunkiaan ja lopulta vanhaa kotiaan. Huomattuaan sisarensa, Annie Shan, viettävän onnellista elämää lapsensa kanssa heidän lapsuuden kodissaan, Darren päättää olla häiritsemättä. Yö tämän jälkeen tuntematon poika ilmestyy toivoen saavansa lipun Friikkisirkuksen esitykseen. Darius niminen poika kyselee paljon kysymyksiä ja käyttäytyy oudosti jättäen Harkatin ja Darrenin epäileviksi.
Friikkisirkuksen esityksen alkaessa Darren ja Harkat odottavat Dariusta, mutta hän ei saavu. Sitä vastoin Darren näkee vanhan ystävänsä, Tommy Jonesin. Jekkus Flang, eräs Friikkisirkuksen esiintyjistä, esittelee Darrenin Tommylle, josta on tullut kuuluisa jalkapalloilija. Tommy on järkyttynyt siitä, että Darren on elossa sen jälkeen, kun lavasti oman kuolemansa kahdeksantoista vuotta sitten, kun hänestä tuli vampyyrin oppipoika. Darren sepittää Tommylle tarinan siitä, että hänellä on harvinainen tauti, joka estää normaalin ikääntymisen ja sen vuoksi hänen on kuljettava Friikkisirkuksen mukana.
Tommy antaa Darrenille lipun jalkapallon semifinaaliin. Ottelun loputtua Darren todistaa J.V.:n ja Morgan Jamesin tappavan Tommyn. Darren lähtee heidän peräänsä ja löytääkin heidät kujalta, jossa Gannen Harst ja Steve Leopardi ovat odottaneet häntä. Darren saa myös selville, että Darius on Steven poika ja puolivampaneesi. Steven käskystä Darius ampuu Darrenia nuolipyssyllä osuen häntä oikeaan olkapäähän. Onnekseen Darren pääsee pakenemaan, vaikkakin pahoin loukkaantuneena. Myöhemmin kaksi koditonta, Declan ja Pikku-Kenny, ottavat Darrenin mukaansa ja vievät Debbien ja Alicen luo. Debbie ja Alice kertovat suunnitelmastaan värvätä kodittomia vampyyrien versioiksi vampeteista, nimeltään vampiirit.
Vancha Marchin liityttyä joukkoon, hän, Darren, Harkat, Debbie ja Alice lähtevät kohti Friikkisirkusta, jossa he menevät herra Pitkän puheille. Darren pyytää herra Pitkää paljastamaan, näkeekö hän Darrenia tulevaisuudessa. Darren näkyy siinä tulevaisuudessa, jossa vampyyrit ovat voittaneet Arpien sodan, muttei siinä, missä vampaneesit voittivat. Vanchaa herra Pitkä ei löytänyt kummastakaan, sillä Varjojen valtias tappoi Vanchan molemmissa.
Pian keskustelun jälkeen J.V. Ja Morgan James sieppaavat käärmepoika Shancusin. Darren, Vancha, Debbie, Harkat, Evra ja Alice lähtevät viimeiseen taisteluun Vampaneesimestaria, Steve Leopardia, vastaan. He ovat saaneet Dariusin panttivangikseen ja suunnittelevat vaihtavansa tämän Shancusiin.
Noita Evannan tavatessaan Darren saa vahvistuksen epäilyilleen Varjojen valtiaasta. Maailman tuhoava Varjojen valtias nousee varmasti ja se on oleva joko Darren tai Steve Leopardi.
Joukko jäljittää Steven vanhaan elokuvateatteriin. Ennen vaihtokaupan etenemistä Steve kuitenkin taittaa Shancusin niskan tappaen täman ja haastaa Darrenin tekemään saman Dariusille. Ennen kuin Darren ehtii toimia, Steve käskee Dariusia paljastamaan äitinsä nimen: Annie Shan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Teoksen tiedot Suomen kansallisbibliografian sivuilla Fennica. Viitattu 1.5.2013.[vanhentunut linkki]